YMPÄRISTÖHUOLLON TYÖTURVALLISUUS

Työturvallisuus on työpaikan oma-aloitteista turvallisuuden hallintaa ja osa yritysturvallisuutta.
Ympäristöhuollon työturvallisuus on haastava kokonaisuus, sillä ala on levinnyt monen eri toimialan alle.

Työturvallisuus

Työturvallisuus on nimensä mukaisesti turvallisuuden huomiointia työtä tehdessä. Käytännössä sitä toteutetaan  työsuojelun avulla, jota ohjaavat erilaiset lait, kuten työturvallisuuslaki ja työterveyshuoltolaki.

Kaikki työntekijät puhaltavat yhteen hiileen työsuojelun toteuttamisessa. Työsuojelutoimintaa työpaikalla kuitenkin edistetään työsuojeluyhteistyön avulla. Laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta (20.1.2006/44) ohjaa eri tahojen (työntekijöiden, työnantajien ja yhteistyötahojen) osallistumista tähän toimintaan.

Turvallinen työskentely on suunnitelmallista ja perustuu ennakolta hyviksi todettuihin käytäntöihin. Keskeistä työturvallisuudessa on riskienhallinta. Jokaisen työntekijän ammattitaitoon kuuluu, että hän tuntee työnsä vaarat ja haitat ja osaa edistää työturvallisuutta. Työturvalliset menetelmät tulisi sisältyä kaikkien alojen perehdytykseen eli toiminnan tulisi olla kunnossa heti alusta lähtien.

Työturvallisuuslaki edellyttää työnantajaa perehdyttämään työntekijät työpaikan haitta- ja vaaratekijöihin sekä käyttämään turvallisia työtapoja. Erityisesti esimiehille on koulutettava myös heidän vastuunsa ja tehtävänsä, jotta he voivat käytännössä johtaa alaistensa työturvallisuutta. Työnantaja on työturvallisuuslain (738/2002, 8§) mukaan velvollinen tarpeellisilla toimenpiteillä huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveellisyydestä työssä (ns. yleinen huolehtimisvelvoite). Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön, samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvät seikat.

Suomessa työturvallisuuskoulutusta järjestävät Työterveyslaitos, Työturvallisuuskeskus, ammattijärjestöjen koulutuskeskukset, aikuisoppilaitokset sekä asiantuntijayritykset. Suomessa on kehitetty Euroopan laajin työturvallisuuden ja -terveyden opetusmultimedioiden valikoima sekä ns. työturvallisuuskortti-koulutus, joka saatiin laajasti käyttöön 2003.

Työhyvinvointi

Työntekijän työhyvinvointiin vaikuttaa ensisijaisesti se, että hänen oma perustehtävänsä on selvillä. Tämän lisäksi siihen vaikuttavat osaamista vastaavat työtehtävät, työtehtäviä vastaava osaaminen, mahdollisuus oppia ja kehittyä, joustavuus, aloittellisuus, aktiivisuus, motivaatio, arvot, asenteet, osallistuminen TYHY-toimintaan sekä oma ja esimiehen kiinnostus omaan työhyvinvointiinsa.

Työnantajalla on myös useita tapoja vaikuttaa työntekijän jaksamiseen, mm. täyttämällä omat lakisääteiset velvoitteensa (minimi) sekä kehittämällä kokonaisvaltaisesti ja strategisesti TYHY-toimintaa. Toiminnan kehittäminen sisältää mm. työympäristöön, olosuhteisiin, ilmapiirin, yhteisöllisyyteen, johtamiskulttuuriin sekä osaamisen johtamiseen liittyviä asioita.

Työturvallisuus ympäristöalalla

Ympäristöhuollon työturvallisuustilastojen lukeminen on haastavaa, sillä sektori jakautuu useamman toimialan alle. Perinteisesti työvoima toimii kuitenkin kierrätyksen (TOL 37) ja ympäristöhuollon (TOL 90) toimialoilla. Näillä toimialoilla on mitattu työskentelevän lähes 11 000 henkeä ja työvoima on kasvanut selvästi viime vuosina. Työvoimasta on noin 80 % miehiä. Suurin osa henkilökunnasta työskentelee alle 50 hengen yrityksissä, huomattava osa myös alle 10 hengen työpaikoilla. Yli 50 hengen työpaikat ovat harvinaisia alalla.

Työtapaturmia on tapahtunut ympäristöhuollossa (toimiala TOL 90) keskiarvoa enemmän, mutta silti vähemmän kuin teollisuudessa keskimääräisesti. Kierrätyksen (TOL 37) parissa tapaturmia on sattunut teollisuudenkin keskiarvoa enemmän ja materiaalien kierrätykseen liittyen kuolemaankin johtaneita työtapaturmia on sattunut juuri kierrätyksen parissa.

Ympäristöhuollon haittatekijät

Ympäristöhuollon parissa toimittaessa suurimpana altistumisen riskinä on käsiteltävä aines eli jäte. Riski kasvaa aina sen vaarallisuuden kasvaessa. Työturvallisuuden näkökulmasta alan haasteina ovat jätteisiin liittyvät biologiset tekijät (mikrobit), kemialliset tekijät, hajuhaitat, vaaralliset aineet, melu, sekä käsittelymenetelmiin liittyvät altistumiset (esimerkiksi pilaantuneiden maissa kohdekohtaisesti tai SER-jätteen käsittelyn vaarat). Yleisimpiä ammattitautien aiheuttajia ovat kuitenkin olleet melu- ja toistotyö sekä mikrobiologiset riskit.

Riskien ennakoimiseksi on tärkeää, että alan työtekijät työterveyshuollon piirissä, heillä on työturvalliset työtavat ja heidän rokotuksensa ovat ajan tasalla ja työtehtävän mukaiset. Kaikilla alalla työskentelevillä olisi hyvä olla ajantasainen Tetanus-D – rokote (ns. jäykkäkouritusrokote) voimassa ja mikäli työtehtävä vaatii myös A- ja B-hepatiittirokotukset voivat olla tarpeen (esim. mikäli pistotapaturma on mahdollinen).

Jäte on loistava kasvualusta mille tahansa mikrobille. Se sisältää ravinteita ja kosteutta juuri niin, että erilaiset tautia aiheuttavat, allergisoivat tai vaaralliset mikrobit (bakteerit, virukset, loiset, sienet, munat) viihtyvät niissä hyvin. Jätteen koostumus, säilytysaika ja –lämpötila sekä hapen määrä vaikuttavat myös siinä elävien mikrobien viihtyvyyteen ja kasvuun. Biojätettä sisältävä jätemateriaali on paras kasvualusta mikrobeille.

Biologiset riskit vaikuttavat alan työntekijöihin suoran kosketuksen tai ilmassa leijuvien mikrobien tai niiden osien kautta. Tämän vuoksi työntekijän tulisi suojautua mikrobien aiheuttamalta vaaralta riittävin suojavarustein. Biologinen altistuminen on mahdollista erityisesti jätteenkäsittelyn sekä jätevedenpuhdistuksen parissa. Riski nousee mikäli käsittelyä tehdään sisätiloissa.

Kemiallinen altistuminen on mahdollista erityisesti vaarallisten jätteiden keräyksen, lajittelun ja käsittelyn yhteydessä, kuten käsitelessä rikkoutuneita loisteputkia, pölyävää asbestijätettä, liuottimia, torjunta-aineita, happoja, emäksiä tai kyllästettyä puutavaraa. Joissain ympäristöhuollon tehtävissä on riski altistua myös syöpää aiheuttaville aineille (kemikaaleille) ja jätteenkäsittelyalueilla on myös pienimuotoinen riski altistua dieselpakokaasuille, jotka voivat lisätä keuhkosyövän riskiä.

Kemiallisten tekijöiden kohdalla ensisijaisen tärkeää on, että työntekijä osaa ennakoida niiden käsittelyyn liittyvät vaarat sekä suojautua niiden mukaisesti.

Hajuhaitat liittyvät usein kompostointiin, mutta niiden terveysriski on vähäinen. Hajun on kuitenkin todettu aiheuttaneen lieviä ylempien hengistysteiden tulehdusreaktioita, jonka vuoksi niihin on hyvä varautua.

Meluhaittaa pidetään ympäristöhuollon parissa merkittävänä, sillä sen on todettu aiheuttaneen työntekijöilleen ammattitauteja.  Melutaso nouse helposti suljetuissa sisätiloissa yli suositeltujen 80-85 dB:n. On mitattu, että korkeimmat melutasot ovat erityisesti rumpukompostointilaitoksissa sekä seulojen ja murskauksen yhteydessä (Tolvanen & Hänninen, 2000, Jätehuollon aihesivut, TTL).

Pilaantuneet maaperät aiheuttavat käsittelijälleen työturvallisuusriskin erityisesti sen pilaantumisen aiheuttaneen kemikaalin, metallin, orgaanisen yhdisteen tms. myötä. Haitta-aineille altistuminen voi tapahtua alueen tutkimisen sekä kunnostuksen aikana, sillä esimerkiksi haihtuvilla yhdisteillä pilaantuneet maaperät aiheuttavat riskin, kun niihin tehdään muokkauksia (kemikaali pääsee haihtumaan).

Pilaantuneiden maiden kunnostuksesta tehdään aina kunnostukseen sekä kohteen turvallisuuteen liittyviä suunnitelmia ja aluetta tutkitaan tarkoin ennen työhön ryhmistä. Tämän oletetaan olevan yksi syy, jonka vuoksi alalla ei ole todettu juurikaan haitta-aineista johtuvia ammattitauteja. Toimialalla työskentelee myös paljon suunnittelijoita, jotka eivät toimi itse kunnostuskohteissa.

Pilaantuneiden maiden parissa työskentelevien henkilöiden veri- ja virtsanäytteistä voidaan arvioida heidän altistumistaan haitta-aineille. Raskaana olevien naisten altistumista näille haitta-aineille myös vältellään.

SER-jäte eli sähköisiä toimintoja tai elektroniikka sisältävä jäte koostuu keskimäärin 10 paino-% vaarallisista aineista ja 20 paino-% PVC:tä sisältävä muovista. Elektroniikkaromun käsittely on siis osittain vaarallisen jätteen käsittelyä. SER-jätteen käsittely sisältää myös mekaanista käsittelyä, joka sinällään aiheuttaa riskejä purkajalleen.

Sähkö- ja elektroniikkaromun käsittely sisältää yleensä romun vastaanoton, laitteiden purkamisen, metallin, lasin ja muovin toimittamisen hyötykäyttöön tai loppusijoitukseen sekä haitallisten aineiden (mm. lyijy, elohopea, kadmium, kuudenarvoinen kromi), akkujen ja kondensaattoreiden toimittamisen ongelmajätekäsittelyyn. Tietoturvalaitteista tuhotaan tiedot tarvittaessa tarkoitukseen suunnitelluilla ohjelmilla. Pakkausjätteet, kaapelit, johtimet, piirikortit ja muoviosat murskataan, erotellaan mekaanisesti ja toimitetaan hyötykäyttöön.

Sähkö- ja elektroniikkaromua käsittelevät yritykset ovat usein sosiaalisin perustein työllistäviä yrityksiä tai monialaisia palvelukokonaisuuksien tarjoajia. Käsityön osuus voi olla merkittävää sosiaalisin perustein työllistävissä yrityksissä ja niissä laitoksissa, joissa SER:n käsittely kuuluu osana laitoksen toimintaan. Vastaavasti suuremmissa laitoksissa käsittely voi olla pitkälle automatisoitua. SER-romun käsittelyyn liittyviä työsuojeluriskejä on käsitelty tarkemmin STM:n raportissa (Priha ym. 2006). Työterveyslaitokssen omat tutkimukset myös alustavasti osoittavat, että altistuminen voi olla merkittävää mm. raskasmetalleille, erityisesti lyijylle. Samoin työntekijät voivat altistua muille raskasmetalleille kuten elohopealle (loisteputket ja litteät näytöt), bromatuille palonestoaineille ja ftalaateille.

Lähteet

Tutustu alan työkuviin!

Näytä että osaat!

 

 

Tarvitsetko koulutusta?

Joko osaat?

Näytä osaamisesi suorittamalla ympäristöhuollon ammattitutkinto!

Tutustu tarkemmin!