Pilaantunut maaperä on nimensä mukaisesti maaperää, johon on ihmistoiminnasta johtuen päätynyt haitta-aineita,
jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa merkittävää haittaa ympäristölle tai terveydelle.

Koska maaperä on erilaisista maalajeista, orgaanisista aineista, eliöistä, huokosvedestä – ja ilmasta koostuva kokonaisuus, voi maaperän pilaantuminen tapahtua useiden eri lähteiden kautta. Maaperän monimuotoisuus ja huokoisuus vaikuttavat myös siihen, miten hyvin haitalliset aineet liikkuvat niissä.

Maaperän rooli ympäristönsuojelussa on hyvin suuri, tämän vuoksi myös sen pilaantuminen ei ole paikallista vaan se voi vaikuttaa laajoihinkin alueisiin, esimerkiksi pohjavesien kautta. Usein maaperien pilaantumisesta puhuttaessa puhutaankin pohjavesien pilaantumisriskistä, sillä maaperä toimii pohjavesien merkittävimpänä suodattimena ja filtteröi sen haitallisia päästöjä itseensä ennenkö vesi saavuttaa pohjavesien tason. Mikäli maaperä on kuitenkin saastunutta, on riski, että suodatin ei puhdista vettä riittävästi tai pahimmassa tapauksessa levittää saastumista veden kautta myös eteenpäin.

Pilaantumista ja maaperän puhdistamista on käsitelty sen suuren merkityksen vuoksi useissa laeissa, kuten ympäristönsuojelulaissa, ympäristönsuojeluasetuksessa, valtioneuvoston asetuksessa (ns. PIMA-asetuksessa) sekä jätelaissa. Lisäksi aihetta käsitellään myös muissa laeissa mm. maaperänsuojelun (infra, rakentaminen), pilaamisen korvaamisen ja vastuiden sekä kemikaalien eli mahdollisten pilaamista aiheuttavan haitta-aineen näkökulmista.

Ympäristönsuojeluki kieltää jyrkimmin maaperän pilaamisen eli 16§ Maaperän pilaamiskielto määrittelee, että ”Maahan ei saa jättää, päästää tai sijoittaa jätettä tai muuta ainetta taikka eliöitä tai pieneliöitä siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus”. Laki kieltää myös pohjaveden pilaamisen. Mikäli alue kuitenkin pilaantuu, tulee se lain mukaan selvittää ja puhdistaa. Laki määrittelee myös puhdistamisen viranomaiskäsittelyn.

Valtioneuvoston asetus (214/2007) eli ns. PIMA-asetus määrittelee pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista tarkemmin. Asetuksessa määritellään mm. eri haitta-aineiden arvot, joiden ylittyessä toimenpiteisiin on ryhdyttävä. Haitta-aineiden arvot vaihtelevat kuitenkin luontaisesti maaperissä, jonka vuoksi asetusten tulee soveltaa aiempiin tutkimuksiin viitaten.

Ympäristönsuojeluasetus (713/2014) määrittelee mm. puhdistamista koskevan ilmoituksen sisällön ja Jätelaki (646/2011) ohjaa puhdistuksen yhteydessä kaivettujen maa-ainesten käsittelyn sijoittamista.

Pilaantumisen aiheuttajat

Pilaavia aineita ovat esimerkiksi öljyt ja bensiini, raskasmetallit (esim. lyijy, kupari, sinkki, kromi ja nikkeli), arseeni, polyaromaattiset hiilivedyt, polyklooratut bifenyylit (PCB), kloorifenolit, dioksiinit ja furaanit sekä erilaiset torjunta-aineet

Pilaantuminen voi tapahtua esim. vuotojen, läikkymisten, hautaamisten, onnettomuuksien, vääränlaisen käsittelyn tai levityksen kautta.

Pilaantumista aiheuttavat Suomessa erityisesti toiminnot, joissa haitta-aineiden kanssa ollaan kosketuksissa eli esimerkiksi polttoaineen jakelu ja liikennetoiminta, jätteenkäsittely (ml. romuttamot), moottoriajoneuvojen huolto- ja korjaus, ampumaradat, metalliteollisuus, sahat ja kyllästämöt, taimi- ja kauppapuutarhat sekä muu teollisuus.

Pilaantuneet maat ja niiden arvot

PIMA-asetuksessa määritellään maaperälle erilaisia arvoja.

Taustapitoisuudeksi kutsutaan arvoa, joka haitta-aineella (esim. jokin metalli) on ollut alueella luontaisesti. Tätä arvoa pitää luonnollisena arvona ja se vaihtelee eri puolilla Suomea ja maailmaa.

Kynnysarvoksi kutsutaan jonkun haitta-aineen pitoisuutta, jonka ylittyessä maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava. Useimmiten kynnysarvo ylittää taustapitoisuuden mutta mikäli arvot ovat toisinpäin, pidetään taustapitoisuutta kynnysarvona.

Alemmaksi ohjearvoksi kutsutaan maaperän haitta-aineen pitoisuutta, jonka ylittyessä maaperää voidaan pitää pilaantuneena. Mikäli arvo ylittyy, ei kohdetta voida käyttää sinällään muussa kuin teollisuus-, varasto-, liikenne tai muulla vastaavalla käytöllä, jollei kohdekohtainen riskinarvio muuta totea. Useimmiten tällöin kohteessa ei voi asua tai sille ei voi rakentaa asuinkäyttöön soveltuvia kiinteistöjä ennen kun maaperä on puhdistettu.

Ylemmäksi ohjearvoksi kutsutaan maaperän haitta-aineen pitoisuutta, jonka ylittyessä maaperää voidaan pitää erityisen pilaantuneena. Mikäli arvo toteutuu, kohde kannattaa puhdistaa.

Puhdistusmenetelmät

Pilaantumisen aiheuttajat vaikuttavat niiden puhdistusmenetelmiin. Orgaanisilla aineilla pilaantuneisiin maihin toimivat parhaiten erilaiset termiset menetelmät, pesu, huokosilmakäsittely sekä biologiset menetelmät. Epäorgaanisilla aineilla, kuten raskasmetalleilla, toimii sen sijaan parhaiten kiinteytys (ns. stabilointi), pesu sekä eristäminen.

Osa puhdistusmenetelmistä toteutetaan kohteessa ja maaperän ollessa paikallaan (in situ), jotkut ko. kiinteistöllä, mutta poistettuna maakuopastaan (on site) ja mikäli puhdistus toteutetaan muualla, esimerkiksi termisen polton myötä, viedään maamassa muualle käsittelyyn (ex situ).

Erilaisiin puhdistusmenetelmiin voit tutustua täältä.

Kunnostussuunnitelma

Kun pilaantunutta maaperää ruvetaan puhdistamaan eli kunnostamaan, tulee prosessi toteuttaa suunnitellusti. Tämän vuoksi prosessista tehdään aina kunnostussuunnitelma. Useimmiten suunnitelman laatii kunnostuksesta vastaava urakoitsija tai suunnittelutoimisto.