HAJA-ASUTUSALUEIDEN VESIHUOLTO

Haja-asutusalueiden vesihuoltotehtävät voidaan karkeasti jakaa puhtaanveden hankintaan ja jätevesien käsittelyyn.

Puhtaanveden osalta haja-asutusalueiden vesihuoltotehtäviin kuuluu laadukkaan talousveden saantiin liittyvät toimet. Vedenlaadulle on ollut pitkään käytössä laatuvaatimukset jotka talousveden on täytettävä. Samoin vedenlaatu on kiinteistönkäyttäjille tärkeää.  Vedenlaadunvarmentaminen tapahtuu yleensä vesinäytteiden ja vedenlaadun arvioinnin avulla. Mahdollisissa ongelmatilanteissa selvitetään kaivon ja järjestelmän kunto. Veden saantiin liittyvät kysymykset ja veden riittävyys ovat toinen olennainen osa talousvesihuoltoon liittyen.

Haja-asutusalueiden jätevedet nousi yleiseksi puheenaiheeksi 2003 voimaanastuneen valtioneuvoston asetuksen (542/2003) johdosta. Asetuksen tavoitteena on ympäristöön. Silloin laskeskeltiin, että noin miljoonan kunnallisten viemäreiden ulkopuolella asuvavan vesistökuormitus on suurin piirtein sama kuin muun väestön. Asetuksessa kirjattiin ensimmäisen kerran haja-asutusalueen jätevesijärjestelmien puhdistusvaatimukset.

Asetus loi jätevesijärjestelmien kunnostustarpeen ohella tarpeen uudenlaisille osaajille. Ensimmäisten selvitysten mukaan arvioitiin, että kaikista viemäröimättömistä kohteista noin 1/3 vaatii uuden jätevesijärjestelmän ja 1/3 selviää nykyisen järjestelmän tehostamisella. Töitä arvioitiin olevan paljon ja alalle alkoikin ilmestyä erilaisia jätevesi-järjestelmän valmistajia.

Pian asetuksen voimaantultua alkoi keskustelu asetuksen järkevyydestä. Monien mielestä asetuksen tavoitteet olivat ylimitoitettuja ja kiinteistöjen käyttäjille kohdistuvia toimia pidettiin kohtuuttomina. Asetusta onkin lievennetty useaan otteeseen vuoden 2003 jälkeen. Viimeisin ja ehkä merkittävin uudistus tuli joulukuussa 2016. Tuolloin asetukseen kirjattiin vähimmäisetäisyys vesistöstä. Nykyisellään asetus koskeen vain alle 100m päässä vesistöjä olevia kiinteistöjä, tämä tiputtaa asetuksen kohteena olevien kiinteistöjen määrää merkittävästi.

Asetuksen edellyttämille töille ja niiden osaajille on silti edelleen tarvetta, sillä uudistustöitä on vielä runsaasti tekemättä. Samoin ympäristönsuojelulaista tuleva ympäristön pilaamiskielto koskee kaikkia haja-asutusalueiden kiinteistöjä ja vesihuolto tehtävät koskevat edelleen kaikkia em. kiinteistöjä vaikka asetuksen puhdistusvaatimukset poistuvatkin.

Talousvesijärjestelmät

Noin miljoona suomalaista elää kunnallisien vesijohtoverkostojen ulkopuolella. Kiinteistökohtainen vedensaanti on järjestetty lähes poikkeuksetta joko perinteisin rengaskaivoin tai porakaivoin. Kaivoratkaisuun vaikuttaa paikalliset olosuhteet, pohjaveden pinnankorkeus, maaperän laatu ja veden laatu. Kiinteistöjen varustelu taso on rauhallisesti kohonnut ja vaatimukset talousvesijärjestelmällekin ovat nousseet.

Veden laatuun vaatimukset on kirjattu Suomessa laatuvaatimuksiksi ja suosituksiksi talousvesiasetuksessa. Mikäli veden laatu ei täytä suosituksia voi järjestelmän kunnostaminen ja huoltaminen olla aiheellista.

Talousveden osalta työ edellyttää vedenlaatuun ja kaivorakenteisiin liittyvää osaamista. Veden laadun varmentamiseksi kohteesta otetaan yleensä vesinäytteet ohjeiden mukaisesti ja tehdään niiden perusteella selvitys veden laadusta. Mikäli veden laadussa tai riittävyydessä on puutteita vesihuollon osaaja antaa ohjeet vesihuollon tehostamisesta.

Talousvesijärjestelmän huoltoon voi liittyä esiselvityksen tekeminen vedenlaadusta ja kaivorakenteiden tarkistus. Toisinaan toimeksiantoa edeltää asiakkaan itsensä teettämä vedenlaadun selvitys, tai vedentulon väheneminen.

Järjestelmän kunnon selvittyä talousvesijärjestelmän huoltaja kunnostaa järjestelmän. Huoltotyöt kohdistuvat kaivoon ja muuhun järjestelmään. Yksinkertaisimmillaan huoltotoimet ovat kaivorakenteiden kunnostamista, pohjan puhdistamista, kaivon- ja järjestelmän desinfiointia, sekä routaeristeiden, kaivonkansien ja muiden rakenteiden korjaamista tai vaihtamista. Työn suorittaminen edellyttää riittävää hoitotöissä tarvittavien koneiden käytön osaamista.

Työ edellyttää hyvää työturvallisuuden ja vesihygienian osaamista, samaten kaivojen desinfiointiin liittyen on osattava kemikaalilainsäädäntöä. Se vaatii myös kyvykkyyttä ulkotöihin, asiakkaiden kohtaamiseen, sekä selkeää ja varmaa työskentelyä. Yrittäjähenkisyys on myös hyödyksi alalle ajattelevalle.

Talousvesien hankinnan yleisimpinä ratkaisuina on joko oma rengas- tai kallioporakaivo, useamman talouden yhteinen vedenhankinta tai liittyminen vesijohtoverkostoon. Paras vaihtoehto valitaan aina kiinteistökohtaisesti. Valintaan vaikuttavat mm. pohjaveden ominaisuudet, veden riittävyys, naapurit, vesihuoltolaitoksen toiminta-alue, kiinteistön käyttöaste, kulkuyhteydet, kustannukset jne.

Sopivimman ratkaisun löytämiseksi on tärkeää kartoittaa kaivovesien laatu tai mikäli kyseessä on uusi alue tai veden kanssa on ongelmia alueellisesti, pohtia yhteistä vedenhankintaa naapurien kanssa. Kaivoveden laatua voit kartoittaa jo olemassa olevien kaivojen vesiä tutkimalla, saada lisätietoa kunnan terveysviranomaisilta tai kyselemällä alueen muilta käyttäjiltä veden tasosta. Mikäli vedenhankintaan päädytään naapurien kanssa, on se usein kustannuksiltaan edullisilta, mutta tällöin on muistettava sopia kaikista ratkaisuun liittyvistä kustannuksista ja vastuista kirjallisesti riitatilanteiden välttämiseksi.

Ennen kaivon suunnittelua ja rakentamista kiinteistön kannattaa selvittää, onko mahdollista liittyä keskitettyyn vesihuoltoon (kunnan tai vesiosuuskunnan). Mikäli kiinteistö sijaitsee vesihuoltoverkoston läheisyydessä kannattaa kunnalta myös selvittää, onko kunnalla suunnitelmia vesihuoltoverkoston laajentamiselle. Jos ei, päädytään usein kiinteistökohtaiseen ratkaisuun.

Mikäli kiinteistöllä on olemassa jo kaivo, mutta se vaatisi kunnostusta, kannattaase se kunnostaa, jos sen perusasiat ovat kunnossa. Näitä ovat mm. etäisyys riskitekijöistä (jäteveden käsittely, lantalat, kompostit jne.), kaivon renkaiden ja rakenteiden hyvä kunto, pintavesillä ei ole reittiä kaivoon ja veden laatu ja riittävvys ovat hyvät. Kaivojen sisärakenteiden tutkimisessa (esim. renkaiden tiiveys) turvaudutaan usein ammattilaisen apuun. Mikäli perusasioissa on merkittäviä puutteita, on usein suositeltava uuden kaivon tekoa.

Rengaskaivot

Rengaskaivo on perinteisin kaivotyppi.Kaivot tehdään yleensä betonirenkaista tai valetaan paikalla (ennen tehtiin puusta tai kivistä). Kaivojen halkaisijat vaihtelevat 1-5 metrin välillä ja syvyydet vaihtelevat pohjaveden pinnan tasosta riippuen parista metristä yli 20 metriin. Rengaskaivo valitaan yleensä hyvätuottoisille (pohjavesi)alueille. Mikäli pohjaveden pinta on hyvin syvällä voidaan päätyä siiviläputkikaivoon.

Kaivon kuiluosa rakennetaan tiiviiksi pintaveden pääsyn estämiseksi ylhäältä tai renkaiden saumoista. Veden kuuluu tulla rengaskaivoon pohjan kautta. Pohjalle asetetaan suodatinsoraa, jotta maaperässä oleva hienoaines ja eloperäinen aines ei pääse kulkeutumaan pohjan kautta kaivoon. Kaivon pohjan ympärille rakennetaan varastotilavuutta ja suodatusvaikutusta lisäävä vesipesä suodatinsorasta.

Ympäristöhallinnon internet-sivulta www.ymparisto.fi/kaivot löytyy esimerkkejä kaivojen tyyppipiirroksista.

Rengaskaivo on yleinen tyypillisillä pohjavesialueilla eli hiekka- ja soramailla. Kaivon vesitilavuus voi olla melko pieni, koska vedentulo yleensä runsasta (voi vaikeuttaa yleensä syvempää rakentamista). Rengaskaivoissa vedenpinnan vaihtelu on yleensä pientä ja pienikin vesitila on usein riittävä.

Maaperän laatu vaikuttaa kaivon toimivuuteen sekä se laatuun ja tuottoon. Savi- ja moreenimaassa pohjavedenpinta voi vaihdella muutamankin metrin.

Varastotilaa voidaan rakentaa suuremman rengashalkaisijan tai vesipesän avulla. Varastotilan kasvattaminen voi olla parempi keino kuin kaivon syventäminen, koska savi- ja moreenimaan vedenjohtavuus on huono.

Rengaskaivon rakentajalla tulee olla kokemusta kaivon rakentamisesta ja tietämystä rakentamistekniikasta, talousvesikaivoon soveltuvista materiaaleista ja kaivon oikeasta sijoittamisesta. Lisäksi rakentajalla on hyvä olla vesihuollon tuntemusta sekä kiinteistökohtaisesta vedenhankinnasta yleisesti että jäteveden käsittelystä.

Varsinaista ammattikoulutusta kaivon rakentamiseen ei ole saatavana, vaan rakentaminen koostuu usean eri ammattialueen asiantuntemuksesta. Kaivonteossa kaivinkonemiehen ammattitaito ja kokemus ovat ratkaisevia lopputuloksen kannalta.

Rengaskaivon syvyys määritellään alueen kuivimpien aikojen mukaan, jolloin pohjavesi on alhaalla. Yleensä se on vähintään kolme metriä. Syvyys lisää vesitilaa ja onkin riski, että jos kaivo on liian matala, vesi saattaa loppua siitä.

Kaivon kaivamisessa koneilla on merkitystä. Traktorikaivurilla ei yleensä saa kaivettua yli 5 metrin syvyisiä kaivoja mutta kaivinkoneella päästään jopa 8 metrin syvyyteen kohtuullisin kustannuksin. Mikäli kaivon syvyys on yli 8 metriä, vaatii se erityistyökaluja ja tekniikkaa nostaen samalla rakentamisen kustannuksia.

Hiekka- ja soraperäisessä maassa renkaat voidaan upottaa maahan kaivamalla renkaiden sisäpuolelta (perinteinen tapa). Maaperän täytyy olla kivetön, jotta renkaat uppoavat riittävän syvälle. Hiekka poistetaan renkaiden sisältä käsin kaivamalla, kahmarikauhalla tai mammut-pumpulla. Mammut-pumpulla rakennettaessa rengaskaivoista saadaan olla jopa 20 – 30 metriä syviä. Syvien rengaskaivojen ongelmana on kuitenkin usein alimpien renkaiden vajoaminen hiekkaan ja hiesuun. Tällöin renkaat joudutaan liittämään yhteen vajoamisen estämiseksi.

Jos vettä tulee hitaasti maaperästä, voi olla tarpeen rakentaa vesipesä. Vesipesä tarkoittaa rengaskaivon pohjan ympärillä sijaitsevaa, antoisuutta lisäävää sorakerrosta. Vesipesä rakennetaan niin, että kaivoa varten kaivetun kuopan pohjalle laitetaan ensin noin 30 cm kerros hienoa soraa tai karkeaa hiekkaa ja sen päälle lasketaan kaivonrenkaat, minkä jälkeen renkaiden ulkopuolinen kuoppa täytetään samanlaisella soralla. Vesipesän lisäksi kaivon pohjalle, renkaiden sisäpuolelle, laitetaan 20-50 cm suodatinsoraa/hiekkaa normaaliin tapaan.

Rakentamisessa käytettävän suodatinsoran tai -hiekan täytyy olla puhdasta lika-aineista ja hienoaineksesta. Likaisuus aiheuttaa hygieniaongelmia ja pohjan liettyminen nopeutuu. Suodatinsoran/hiekan raekoko määräytyy rengaskaivoa ympäröivän maalajin mukaan siten, että suodatinkerroksen raekoon suhde ympäröivään hienorakeisempaan maalajiin saa olla korkeintaan nelinkertainen (1:4). Tavallisesti suodatinkerroksen raekoko vaihtelee välillä 1-8 mm. Suodatinkerros on noin 20-50 cm paksu.

Jos kaivoa ympäröivä maalaji sisältää paljon hienoainesta, tulisi suodatin rakentaa useammasta kerroksesta, jolloin karkein aines tulee päälle

Jos kaivosta pumpataan vesi uppopumpulla, voidaan suodatinsoran pinnalle asentaa vielä kerros pieniä kiviä. Pumppaus aiheuttaa pyörteitä kaivon pohjalle. Hiekka- ja sorakerrokseen rakennetuissa kaivoissa suodatinkerros ei ole välttämätön, mutta moreenimaahan ja varsinkin savikerrokseen rakennetussa kaivossa suodatinkerros asennetaan aina. Raekoko on hyvä kirjata muistiin, jotta suodatinta vaihdettaessa osataan käyttää vastaavaa ainesta. Suodatinsoraa ei suositella korvattavaksi suodatinkankaalla.

Joskus soraan lisätään kalkkikiveä, jonka tarkoituksena on vähentää veden happamuutta ja ehkäistä siten mm. metalliputkien syöpymistä.

Rengaskaivon saumoissa voi käyttää talousveden kanssa kosketukseen soveltuvaa sementtilaastia, tiivistemassaa, kumitiivistenauhaa tai solumuovitiivistettä. Renkaan pinta kannattaa kuivata hyvin ennen tiivisteen laittoa esim. kuumailmapuhaltimella, jotta tiiviste tarttuu hyvin. Renkaissa voi olla myös valmiiksi asennettu tiiviste. Tiivisteiden kuntoa varsinkin kaivon ylärakenteissa on hyvä seurata säännöllisesti.

Kaivon kannen on oltava tiivis, jotta kaivoon ei pääse roskia, eläimiä tai pintavesiä likaamaan kaivovettä. Suurimmissa kansissa on myös hyvä olla lukko. Kaivon yläosan rakenteiden ja kannen tulee olla muuta maanpintaa korkeammalla, tiivistysten kunnossa ja maapinnan viettää kaivosta poispäin, jotta pintavedet eivät pääse kaivoon. Kannen on oltava vettä läpäisemätöntä ainesta ja riittävän lujatekoinen, jotta esimerkiksi kaivoon putoaminen ei ole mahdollista. Puiset kannet voivat ajan kuluessa lahota ja ovat siten turvallisuusriski; betoninen kaivonkansi on varma valinta.

Kannessa on oltava tuuletusputki, joka estää ilman ummehtumisen kaivossa ja siten osaltaan mahdolliset veden laatuhaitat. Tuuletusputki tulee varustaa vankalla ritilällä, jotta roskat ja pieneläimet eivät pääse putken kautta kaivoon. Hyönteisverkko on usein liian tiheä ja estää ilman vaihtumisen. Kannessa on hyvä olla myös pieni näytteenottoluukku, josta voi tarvittaessa ottaa helposti vesinäytteen.

Rengaskaivo suojataan veden ja laitteiden jäätymiseltä kunnollisella routaeristyksellä. Eristystä tulee olla tiiviisti renkaiden ympärillä roudattomaan syvyyteen saakka eli noin 1-2 metriin. Eriste voi olla taipuisaa umpisolumuovia tai sopivaksi muotoiltua lämmöneristyslevyä. Routaantumiselle alttiilla paikalla lämpöeriste asennetaan myös vaakasuoraan maanpinnalle kaivoa pintavesiltä suojaavan suojamuovin alle. Putkikaivanto täytyy myös eristää, jos se ei sijaitse roudattomassa syvyydessä.

Porakaivot

Kallioisilla alueilla päädytään useimmiten porakaivoon, jolla hankitaan vettä syvältä kalliosta. Samoin jos maaperän tiiviyden tai savisuuden takia maakerroksiin rakennetusta rengaskaivosta ei saada riittävästi vettä, päädytään yleensä porakaivoon.

Kallioporakaivo on siis kallioon porattu reikä, jonka läpimitta on yleensä 140-150 mm ja syvyys noin 20-150 metriä. Kaivon yläosassa on kallioon upotettu suojaputki, joka estää irtoaineksen pääsyn maaperästä kaivoon.

Huoltokaivo tehdään kannellisesta ja pohjallisesta betonirenkaasta tarvittaessa suojaamaan kaivon yläosan rakenteita, vesijohtoa ja pumppua.

Kallioporakaivon antoisuus riippuu siitä, kuinka rikkonaiseen kallioon reikä on porattu. Porauksen yhteydessä tehdään vesipaineaukaisu kalliorakojen avaamiseksi, jos kaivosta ei tule tarpeeksi vettä suunnitellusta poraussyvyydestä.

Porakaivon veden laatu voi vaihdella hyvinkin paikallisesti ja veden laatuongelmat johtuvat yleensä pohjaveden luontaisesta happamuudesta, raudasta ja mangaanista tai bakteerien ja kiintoaineksen pääsystä kaivoon. Porakaivoissa esiintyy lisäksi yleisesti arseenia, radonia, uraania ja fluoridia. Saaristossa kallioporakaivojen vedenlaatua voi huonontaa meriveden aiheuttama suolapitoisuuden (kloridi) nousu.

Kallioporakaivon rakentajat ovat oma ammattikuntansa ja heitä edustaa Suomen Kaivonporausurakoitsijat Poratek ry. Nykyisin kaikilla urakoitsijoilla on käytössään porauskalusto, jolla pystytään tekemään antoisuudeltaan hyvä kallioporakaivo. Kaivon rakentamisesta tulee tehdä kirjallinen sopimus, jotta molemmat osapuolet hyväksyvät vastuut ja kustannusten syntyperusteen.

Keskimääräinen porareikien syvyys on noin 70 metriä, syvyys vaihtelee keskimäärin 20 ja 150 metrin välillä. Putkeen tarvitaan varastotilavuutta sen verran, että yhdellä pumppauksella porareiästä saadaan vähintään 50-100 litraa vettä. Varastotilavuuden lisäksi porareiän pohjalle, pumpun imuaukon alapuolelle jätetään lietetilavuutta 2-10 metriä. Tämä lisää kaivon käyttöikää merkittävästi ja porareiän tulee olla vähintään 30 metriä syvä. Yli sataan metriin poratessa riski saada huonolaatuista vettä kasvaa merkittävästi.

Porakaivon maanpäälliset osat tulee suojata likaantumiselta ja jäätymiseltä, esimerkiksi betonirenkaalla tai vastaavalla. Suojaputken liitäntä täytyy tiivistää aina, jotta pintavedet eivät pääse porareikään. Tiivistys voidaan tehdä eri tavoin ja sen suorittaa aina ammattilainen kuten porauksen muutenkin

Kallioporakaivossa olisi hyvä olla hana, jotta vesinäyte voidaan ottaa tarvittaessa suoraan kaivovedestä. Tällöin mahdolliset kunnostamistoimenpiteet voidaan kohdentaa oikein eli johtuuko vika (laatu tms.) putkistosta vai kaivosta.Rengaskaivossa raakavesinäyte saadaan otettua suoraan kaivosta, mutta kallioporakaivossa hana tarvitaan aina, jotta näyte saadaan otettua ennen mahdollista vedenkäsittelyä.

Hanassa ei saa olla poresuutinta ja hanan täytyy olla sellainen, että vedentulo-osan voi desinfioida kuumentamalla.

Talousvesikaivossa käytettävät laitteet ja niiden osat eivät saa muuttaa veden mikrobiologista tai kemiallista laatua. Pumppujen tulee olla talousveden pumppaamiseen tarkoitettuja, jolloin myös laitteeseen kuuluvat kiinteät osat ovat tarkoitukseen sopivia.

Siiviläputkikaivot

Siiviläputkikaivo soveltuu parhaiten vesilaitosten tai vesiyhtymien vedenottokaivoksi hiekka- ja sora-alueilla. Yksittäisiä talouksia varten niitä tehdään harvoin.

Kaivon läpimitta on yleensä 400 mm, mutta nykyisin voidaan tehdä pienempiäkin kaivoja. Kaivojen syvyys vaihtelee muutamasta metristä 50 metriin.

Kaivon putkiosa on nykyisin pääosin muovia, ja se muodostuu nousuputkesta sekä yleensä muutaman metrin mittaisesta siiviläosasta. Oikealla siivilän rakomitoituksella estetään hienoaineksen kulkeutuminen kaivoon ja siten kaivon tukkeutuminen. Ihannetapauksessa vettä tulee raoista siiviläputkikaivoon usean metrin matkalta. Kaivot rakennetaan yleensä tähän tarkoitukseen kehitetyllä laitteistolla, jota ei välttämättä jokaisella kaivonporaajalla ole käytössä.

Lähdekaivot

Lähdekaivot ovat perinteisiä ratkaisuja, joissa lähde voi olla vain katettu siten, että roskat ja eläimet eivät pääse lähteeseen tai rengaskaivon renkaat on upotettu lähteeseen siten, että ”lähteensilmä” on jäänyt kaivon sisään ja ylimenevä vesi johdetaan putkella pois.

Osa lähdekaivoista on varsinaisesti rengas- tai siiviläputkikaivoja, jotka on rakennettu lähteen läheisyyteen ja näin saatu lähteeseen johtuva vesi käyttöön.

Nykylainsäädännön mukaan luonnontilaiseen lähteeseen ei saa rakentaa kaivoa siten, että sen luonnontilaisuus vaarantuu eli hankkeille on aina haettava lupa.

Jätevesijärjestelmät

Jätevesien käsittelyn velvollisuus on kirjattu Ympäristönsuojelulakiin (YSL 103§), joka ohjeistaa yleiseen jätevesien käsittelyyn. Jätevesiin liittyviä muita lakeja ovat mm. vesihuoltolaki, maankäyttö ja rakennuslaki sekä jätelaki. Vesihuoltolaki vastuuttaa mm. kunnan kehittämään ja rajaamaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueet, maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellään kiinteistöjen ja niihin liittyvin järjestelmien (esim. jätevesijärjestelmä) rakentamisen luvat ja jätelaki määrittelee mm. jätelietteiden käsittelyyn liittyvät asiat.

Haja-asutusalueiden jätevesistä puhuttaessa viitataan kuitenkin valtioneuvoston asetukseen talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (54/2003), jota on muutettu useaan otteeseen viime vuosien aikana. Asetus on myös lieventynyt huomattavasti alkuperäisestä. Asetuksessa määritellään mm. selvilläolovelvollisuus, käsittelyvaatimukset ja puhdistustehojen tavoitteet, suunnitteluvaatimukset sekä järjestelmien rakentamisen ja käytön asianmukaisuus.

Haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyn tehostamiseen on Suomessa pyritty ohjaamaan eri keinoin, esimerkiksi laaja-alaisella neuvonnalla sekä taloudellisesti. Taloudellisten ohjauskeinojen tavoitteena on ollut mm. ehkäistä kohtuuttomia taloudellisia vaikutuksia vähävaraisille asukkaille, kannustaa kiinteistön omistajia tai haltijoita toteuttamaan järjestelmien muutokset ajoissa ennen siirtymäajan loppua sekä kannustaa asukkaita käyttämään asiantuntevia alan palveluita. Taloudellisina tukikeinoina on toteutettu mm. järjestelmien hankinnan sosiaaliperusteista jätevesiavustusta (enintään 35% hankinnasta), Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön vesihuoltoavustuksia (enintään 30-50% hankinnasta) sekä kotitalousvähennystä.

Jokaisella jätevesijärjestelmällä tulee olla ajan tasalla olevat käyttö- ja huolto-ohjeet. Käyttö ja huolto-ohjeet saadaan pienpuhdistamoiden kohdalla useimmiten laitevalmistajalta mutta vanhoille järjestelmille ohjeet on tehtävä itse tai teetätettävä ne. Ohjeiden noudatuksella varmistetaan laitteen toiminta ja ne on pidettävä kiinteistöllä. Kohteen huoltokirjaa on myös pidettävä yllä.

Ympäristönsuojelulaissa käsitellään jätevesiin liittyen myös vesimäärien vähäisyyttä sekä järjestelmähankintojen kustannusten kohtuullisuutta seuraavasti:

  • Mikäli kiinteistöllä syntyvien muiden kuin vesikäymälöiden jätevesien määrät ovat vähäiset eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa, voidaan ne johtaa puhdistamatta maahan (YSL 103§).
  • Mikäli asetuksessa esitetyt toimet kokonaisuutena arvioien ovat kiinteistön jäteveden käsittelyvaatimusten noudattamiseksi kohtuuttomat ja ympäristöön aiheutuvaa kuormitusta pietään vähäisenä, voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen myöntää valtioneuvoston asetuksessa säädetystä velvoitteesta kiinteistökohtaisen poikkeuksen enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Poikkeus edellyttää aina hakemuksen.

Käsittelyvaatimusten määrittely on käytännössä kunnan vastuulla, sillä kunta voi ympäristönsuojelumääräyksissään säätää alueista ja vyöhykkeistä, jolla talousvesien käsittelyvaatimukset poikkeavat hajajätevesiasetuksen käsittelyvaatimuksista. Tämä näkyy mm. siinä, että kunta voi vaatia tarkempaa puhdistusta kuin asetus sallii, mutta ei koskaan sitä vähäisempää.

Käsittelyvaatimusten prosentuaaliset määrät ovat vaihdelleet asetukseen tehtyjen muutosten myöt, mutta keskimäärin ne ovat vaihdelleet niin, että jätevesijärjestelmän tulee poistaa käsiteltävästä vedestään orgaanista ainesta vähintään 80%, fosforia vähintään 70% ja typpeä vähintään 30%.

Jätevesien huoltotöiden tekeminen alkaa usein, joko jätevesijärjestelmän kunnon selvityksestä, tai tehtyyn selvitykseen tutustumisesta. Selvityksen perusteella tehdään tarvittavat hoitotoimet, ja useissa tapauksissa jätevesijärjestelmän huoltamisella voidaankin saavuttaa jätevesiasetuksen vaatimukset.

Huoltotoimia on monenlaisia, kuten imeytys- ja suodatuskenttien kunnostamiset, säiliöiden ja putkien kuntoon liittyvät tehtävät, routaeristysten ym. huolto, sekä pienpuhdistamoihin liittyvät hoitotoimet. Työt edellyttävät hyvää jätevesienjärjestelmien tuntemusta, sekä hoitotöissä tarvittavien koneiden käytön riittävää osaamista.

Työ edellyttää myös hyvää työturvallisuuden ja vesihygienian osaamista, kyvykkyyttä ulkotöihin ja asiakkaiden kohtaamiseen sekä selkeää ja varmaa työskentelyä, kuten talousvesijärjestelmien huoltaminenkin.

Maasuodattamot

Maasuodattamoiden puhdistuslogiikka perustuu biologiseen toimintaan suodatushiekan pinnalla. Ajan mittaan suodatinhiekka ”kasvaa” tukkoon tai tukkeutuu jos suodattamoon pääsee kiintoainetta esim. saostusäiliöiden tyhjennysten laiminlyönnin takia.

Öljyt, maalit ja liuottimet ym. kemikaalit ovat myös jätevettä puhdistaville bakteereille tappavia aineita.Bakteereille myrkyllisten aineiden (esim. kloori, kodin putkimies, rasvanpoistajat, vahvat pesuaineet) käyttöä on syytä välttää eikä mitään liuottimia, öljyjä, maaleja saa laittaa viemäriin.

Maasuodattamon imeytysputkistot tulee puhdistaa vähintään 10 vuoden välein (209/2011).Sen ylitse ei saa kulkea ajoneuvoilla edes talvella eikä sen päältä saa poistaa lumea talvella. Pitkäjuurisia kasveja tai puita ei myöskään saisi olla maasuodattamon välittömässä läheisyydessä.

Tuuletuksen tarkkaillaan tuuletusputkista ja jakokaivosta. Kentän tuuletusputkien tulee olla suorassa ja riittävän korkealla ettei esim. lumi tuki niitä. Putkissa tulee myös olla hatut, jotka mahdollistavat ilman esteettömän kulun puhdistamoon, mutta estävät kuitenkin roskien pääsyn putkiin (U-muotoinen putken pää hyvä). Kenttää tulisi tarkkailla hajujen perusteella, eikä yli 10 metrin päässä tuuletusputkista saisi olla lainkaan hajua. Putkien läheisyydessä ei saa olla voimakasta hajua.

Imeytymistä tulee tarkkailla jakokaivosta ja tuuletusputkien kautta ja veden tulee virrata tasaisesti kaikkiin putkiin. Vesi ei saa seistä putkissa, eikä täyttää putkia kokonaan. Jos vesi viipyy putkissa tavallista pitempään ilman syytä (rankkasade, kevättulva) huoltajan tulee tarkistaa

  • onko maanpinnan muoto muuttunut kentällä (esim. roudan nostamat putket tai putken luhistuminen)
  • onko imeytysputkistossa tukos tai suodatuskerros tukkeutunut,
  • toimiiko puhdistamo huolellisesti kaikkialta.

Jos pienet korjaukset eivät auta, on puhdistamo ylikuormitettu tai alimitoitettu ja näin ollen vaatii uusimista. Jos muutoksia ei ole, voi putket huuhdella tuuletusputken kautta jakokaivoon. Huuhdeltaessa jakokaivosta on poistettava huuhteluveden mukana tuoma aines.Täysin toimintakelvoton puhdistamo on uusittava kokonaan.

Saostussäiliössä jäteveden kiinteä aines laskeutuu pohjalle ja vettä kevyemmät aineet, kuten rasva, nousevat pinnalle muodostaen lietettä. Selkeytynyt jätevesi kulkeutuu tämän jälkeen seuraavaan käsittelyvaiheeseen.

Sakokaivojen rakenteiden ja kunnon tarkistus tulee tehdä vähintään kymmenen vuoden välein (209/2011). Saostussäiliöiden täyttymistä on kuitenkin seurattava säännöllisesti. Saostussäiliöt on tyhjennettävä vähintään kerran vuodessa, tarvittaessa useammin (209/2011), kunnat määrittelevät tyhjennysväleistä jätehuoltomääräyksissään. Tyhjennyksen yhteydessä on tarkastettava säiliön kunto silmämääräisesti (esim. halkeamat, painumat) sekä lähtevien putkien T-haarojen oikea asema.

Tyhjennyksen jälkeen säiliön seinämiä tarkkaillaan sisäänpäin tulevan vuodon varalta. Säiliö täytetään aina puhtaalla vedellä tyhjennyksen jälkeen. Vedenpinnan korkeutta seurataan jonkin aikaa, jotta huomataan jos säiliö vuotaa ulospäin. Havaitut viat ja puutteet kirjataan huoltokirjaan/käyttöpäiväkirjaan ja korjataan mahdollisimman pian.

Lietteen kertymistä säiliöön seurataan kerran kuukaudessa säiliön ensimmäisen osan takaseinän vierestä. Seurantaa voi tehdä esimerkiksi kiertämällä harsoa pitkän kepin toisen päähän, esim. säiliön pohjan ja poistoputken välisen korkeuden matkalle ja laskemalla se varovasti säiliön pohjalle. Keppi nostetaan varovasti ylös ja mitataan lietteen paksuus. Säiliö on tyhjennettävä viimeistään silloin, kun lietteen pinta on 10 cm:n päässä poistoputken T-haaran alareunasta.

Ongelma: Saostussäiliöt haisevat voimakkaasti.
Saostussäiliöiden tuuletusta ei ole todennäköisesti järjestetty tai tuuletusputki on tukossa.Tarkista, että saostussäiliöiden tuuletus on johdettu talon katolle. Jos näin on, tarkista tuuletusputkien kunto sekä mahdolliset tukokset. Tarvittaessa tuuletusputkea jatketaan korkeammaksi. Tarkista myös, ettei tuuletusputkessa ole alipaineventtiiliä.

Ongelma: WC:tä huuhdeltaessa vedenpinta nousee normaalia korkeammalle WC-istuimessa ja tulee ilmakuplia.

Saostussäiliön tuuletusputki tai tuloviemäri on tukossa. Tarkisteta tuuletusputken kunto. Jos ilmanvaihto on esteetön, niin todennäköisin syy on tällöin tuloviemärin tukkeutuminen. Rassaa tuloviemäri auki tai ota yhteyttä huoltoliikkeeseen.

Ongelma: Saostussäiliön viimeiseen osastoon muodostuu runsaasti pintalietettä.
Kuormitus on hetkellisesti noussut. Saostussäiliöt on tyhjennettävä säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa ja tarvittaessa lisättävä tyhjennyskertoja. Jos ongelmat ovat jatkuvia on säiliö väärin mitoitettu ja se on uusittava.

Ongelma: Vedenpinta saostussäiliössä on selvästi alempana, kuin lähtöputkien alapinta.  
Saostussäiliö todennäköisesti vuotaa. Vuotokohta on selvitettävä ja miten vuotokohta on syntynyt. Vuotokohta on tiivistettävä tai säiliö vaihdettava uuteen. Ota yhteyttä huoltoliikkeeseen ja mm. selvitä säiliön takuuehdot.

Jakokaivo jakaa veden tasaisesti kenttään virtaussäätimen avulla reiällisten imeytysputkien kautta. Toiminta vaikuttaa mm. kentän ikään.

Jakokaivo tarkastetaan aina saostussäiliöiden tyhjennyksen yhteydessä, kuitenkin vähintään kahdesti vuodessa. Jakokaivosta tarkastetaan, että sen pohjalle ei ole kertynyt lietettä ja mikäli on, se on poistettava jakokaivosta välittömästi.Jos jakokaivoon kertyy lietettä, saostussäiliöiden tyhjennyksiä on lisättävä.  Pintalietettä ei saa koskaan olla jakokaivossa.

Jakokaivojen tulevien ja lähtevien putkien asennot ja korkeudet tarkastetaan aina tarkastuksien yhteydessä ja muutosten syyt on aina tutkittava (+ viat korjattava). Tarkastuksen yhteydessä jakokaivo kannattaa pestä tai ainakin huuhdella puhtaalla vedellä ja jakomekanismi/virtaussäätimet myös.

Ongelma: Jakokaivoon muodostuu lietettä.
Saostussäiliöiden tyhjennys on tekemättä tai saostussäiliöt on liian pienet. Saostussäiliöt tulee tyhjentää huolto-ohjeen mukaisesti. Tyhjennä jakokaivo lietteestä, ettei kiintoaines tuki imeytysputkistoa. Tarkista myös ylikuormituksen syy, voiko esimerkiksi vuotovesiä päästä saostussäiliöön. Selvitä suunnittelijan kanssa saostussäiliön koon riittävyys kyseiseen kohteeseen.

Ongelma: Jakokaivon veden pinta ei ole tasainen. Jätevesi kuormittaa jotain imeytysputkea toista enemmän.
Jakokaivo on kallistunut esim. roudan vaikutuksesta. Jakokaivon virtaussäätimiä tai saostussäiliön sisään rakennettuja virtaussäätimiä ei ole säädetty. Jos jakokaivo on kallistunut paljon, se täytyy nostaa ylös ja asentaa huolellisesti uudelleen. Virtaussäätimet säädetään niin, että jokaiseen imeytysputkeen virtaa saman verran jätevettä.

Ongelma: Jäteveden pinta nousee normaalia korkeammalle saostussäiliössä ja jakokaivossa.
Imeytysputkistossa tai jakokaivossa on tukos tai imeytyskerros on tukkeutunut. Imeytys on rakennettu vettä huonosti läpäisevälle maalle. Tyhjennä saostussäiliöt ja jakokaivot sekä huuhtele imeytysputket. Jos ongelma ei poistu, imeytyskenttä on tukossa ja se on kaivettava auki. Huonosti vettä läpäisevälle maalle on rakennettava suodatinkenttä.

Esikäsitelty jätevesi suodatetaan maasuodattamossa suodatinkerroksen läpi, josta se johdetaan kokoomaputkiston ja kokoomakaivon kautta purkupaikkaan.

Kokoomaputkistojen tuuletusta tulee tarkkailla tuuletusputkien ja kokoomakaivon kautta, kuten maasuodattamossa.

Kokoomaputkista tulevan veden määrän tulee vastata maasuodattamoon tulleen veden määrää. Jos vettä on enemmän, suodattimeen pääsee valumavesiä. Jos vettä on vähemmän, vettä karkaa maaperään eli maasuodattamo ei ole maasuodattamo vaan imeyttämö. Maasuodattamoa ei ole eristetty vesitiiviisti esim. muovilla ympäröivästä maaperästä.

Ongelma: Vesi ei saa seisoa kokoomaputkissa.

Mahdollista tukkeumaa voi huuhdella pois tuuletusputkien kautta, huuhtelu kannattaa aloittaa kokoomakaivon kautta.Kokoomakaivoon tuleva liete pitää poistaa, sitä mukaan, kun sitä kaivoon tulee.Jos huuhtelu ei auta, on putki poikki tai painunut kasaan.Suodatin on tarvittaessa kaivettava auki ja vaihdettava putket

Ongelma: Kokoomaputket ovat tyhjät.
Jos kokoomaputket ovat tyhjät vain tilapäisesti, se saattaa johtua suuresta vedenmäärän vaihtelusta. Jos jatkuvasti, imeytettävä vesi karkaa suodattimesta maaperään. Tällöin suodatin on kaivettava auki ja uusittava eristekalvo eli käytännössä koko suodatin.Jos kokoomaputket ovat tyhjät ja imeytysputkissa on vettä, suodatinkerros on tukossa ja vaatii massan vaihdon eli käytännössä koko suodatin on uusittava.

Kokoomakaivo asennetaan suodatinkerroksen läpi tulevien vesien kokoamista varten, jolloin voidaan tarkistaa, toimiiko kenttä. Kokoomakaivosta vedet johdetaan purkupaikkaan.

Kokoomakaivoon suodattamosta tulevan veden laatua tulee seurata säännöllisesti. Oikein toimivasta suodattamosta tuleva vesi on väritöntä ja kirkasta ja siinä on lievä jäteveden haju. Jos suodattamossa käytetään fosforia sitovaa ainesta, saattaa väri olla poikkeava. Kokoomakaivosta voi ottaa näytteen myös veden laboratoriotutkimuksia varten.

Kokoomakaivon pohjalle kertyvä liete tulee aina poistaa ja siitä lähtevä purkuputki on pidettävä auki. Purkuputki on tarvittaessa pystyttävä huuhtelemaan. Putki ei saa jäätyä talvella umpeen. Purkuputken pää tulee sijoittaa esimerkiksi kivipesään hygienia- ja eläinhaittojen estämiseksi.

Ongelma: Kokoomakaivossa oleva vesi on sameaa ja se haisee
Puhdistamo ei toimi kunnolla. Maasuodattamoa ei ole rakennettu ohjeiden mukaisesti, esimerkiksi hiekan raekoko ja kiviaineskerrosten paksuudet ovat väärät, putkikaltevuudet ovat vääriä, yms. Tarkista puhdistamo huolellisesti kaikkialta. Jos pienet korjaukset eivät auta, on puhdistamo uusittava kokonaan.

Ongelma: Purkuputkea pitkin tulee vettä kokoomakaivoon
Purkuputken pää on veden alla eli purkuputken paikkaa on muutettava.

Maahanimeyttämöt

Maahanimeyttämössä puhdistus perustuu biologiseen toimintaan maaperässä. Bakteerit ja pieneliöt käyttävät jäteveden sisältämää kuormitusta ravintonaan ja samalla jätevesi puhdistuu.

Ajan mittaan maaperä ”kasvaa” tukkoon tai tukkeutuu jos imeyttämöön pääsee kiintoainetta esim. saostusäiliöiden tyhjennysten laiminlyönnin takia. Öljyt, maalit ja liuottimet ym. kemikaalit ovat jätevettä puhdistaville bakteereille tappavia aineita. Kestää aikansa ennen kuin imeyttämö toipuu eikä se tänä aikana täytä asetuksen puhdistusvaatimuksia. Bakteereille myrkyllisten aineiden käyttöä on syytä välttää eikä mitään liuottimia, öljyjä, maaleja saa laittaa viemäriin.

Maahanimeyttämön imeytysputkistot tulee puhdistaa puhdistus vähintään 10 vuoden välein (209/2011) eikä imeyttämön ylitse ei saa kulkea ajoneuvoilla edes talvella. Imeytyskentän päältä ei saa poistaa lunta talvella eikä pitkäjuurisia kasveja tai puita ei saa olla imeytyksen välittömässä läheisyydessä.

Tuuletusta tulee tarkkailla tuuletusputkista ja jakokaivosta. Tuuletusputkien tulee olla suorassa ja riittävän korkealla ettei esim. lumi tuki niitä. Putkissa tulee myös olla hatut, jotka mahdollistavat ilman esteettömän kulun puhdistamoon, mutta estävät kuitenkin roskien pääsyn putkiin (U-muotoinen putken pää hyvä).

Voimakasta hajua ei saisi olla tuuletusputkien läheisyydessä eikä kenttä saisi haista  yli 10 metrin päässä tuuletusputkista lainkaan. Imeytymistä tulee tarkkailla jakokaivosta ja tuuletusputkien kautta.

Veden tulee virrata tasaisesti kaikkiin putkiin eikä se saa seistä putkissa tai täyttää putkia kokonaan.

Jos vesi viipyy putkissa tavallista pitempään ilman syytä (rankkasade, kevättulva) tulee tarkistaa,

  • onko maanpinnan muoto muuttunut kentällä, syynä voi olla esim. roudan nostamat putket tai putken luhistuminen.
  • onko imeytysputkistossa tukos tai imeytyskerros tukkeutunut.
  • onko imeytys on rakennettu savi- tai muulle vettä imemättömälle maalle.

Tarkista puhdistamo huolellisesti kaikkialta. Jos pienet korjaukset eivät auta, on puhdistamo ylikuormitettu tai alimitoitettu ja näin ollen vaatii uusimista. Jos muutoksia ei ole, voi putket huuhdella tuuletusputken kautta jakokaivoon. Huuhdeltaessa on jakokaivosta poistettava huuhteluveden mukana tuoma aines. Täysin toimintakelvoton puhdistamo on uusittava kokonaan.

Imeyttämön toimivuus voidaan tarkistaa (VAIN jos muuta syytä veden seisomiseen putkissa ei ole löytynyt) tekemällä esim. rautakangella reikä maahan noin 1 metrin päähän imeytysputkesta. Reiän on ulotuttava 20 senttiä imeytysputkea alemmas. Imeytys toimii jos reiässä ei ole vettä. Jos reiässä on vettä, on kenttä tai ojasto tukossa ja imeyttämö täytyy uusia. Reiän aiheuttamat vauriot suodatinkankaaseen ja lämmöneristeeseen tulee korjata, joten turvaudu tähän konstiin vain jos muuta syytä ei löydy!

Maahanimeyttämö rakentuu saostussäiliöstä (lue huolto maasuodattamon alta), jakokaivosta (lue huolto maasuodattamon alta) sekä imeytyskentästä. Imeytyskentän tarkistus on vaikeaa ja useimmiten viat ilmenevät jakokaivossa ja saostussäiliöissä. Imeytyskentän hajun sekä maaperän kuivuuden tarkkailu ovat merkittävimmät tavat tarkistaa imeytyskenttää.

Laitepuhdistamot

Laitevalmistaja toimittaa laitepuhdistamon hankinnan yhteydessä yksityiskohtaiset käyttö- ja huolto-ohjeet puhdistamolle. Ohjeita tulee noudattaa huolellisesti.

Laitepuhdistamo on erityisen herkkä häiriöille ja prosessin hallinta yhden kiinteistön pienillä jätevesimäärillä haastavaa. Öljyt, maalit, liuottimet ja esim. ”Kodin putkimies” tappavat jo pieninä määrinä puhdistamon biologisen toiminnan eikä puhdistamo enää täytä asetettuja puhdistusvaatimuksia. Nopein tapa laitepuhdistamon elvyttämiseen on tyhjentää puhdistamo ja hakea toiselta jätevedenpuhdistamolta aktiivilietettä. Aktiiviliete kaadetaan laitepuhdistamon prosessisäiliöön, jolloin prosessi käynnistyy uudelleen nopeammin. Puhdistamo ei toimi ilman sähköä, joten jokaisen lyhyenkin sähkökatkoksen jälkeen on varmistettava, että prosessi käynnistyy uudelleen. Myös pitkät käyttämättömyysjaksot (esim. lomat) ovat haitaksi puhdistamon toiminnalle.

Laitepuhdistamoiden kohdalla on ensisijaisen tärkeää noudattaa laitevalmistajan ohjeita. Kaikki huoltotoimet tulee kirjata huolto/käyttöpäiväkirjaan ja prosessin toimivuus kannattaa tarkistaa keskimäärin kerran viikossa. Tarkastuksessa läpikäytäviä asioita on mm. haju (ei saisi tulla voimakasta hajua), kemikaalin määrä, puhdistetun jäteveden laatu (kirkkaus, hajuttomuus, kiintoaineet), järjestelmän sähköjen toiminta (sulakkeet, lamput). Puhdistamon tekniikka on hyvä käydä läpi vähintään aika-ajoin ja tarkistaa, että sen pumput toimivat ja vesi virtaa niin kuin pitääkin, ilmastus ja kemikaalin syöttö toimii ja puhdistamon kannet ovat lukittuina tarkastuksen jälkeen.

Tarkastuksen ohjeita: Ylijäämälietteen poisto laitevalmistajan ohjeiden mukaisesti
Lietteen laadun ja määrän voidaan selvittää aktiivilietteen laskeutuvuuskokeella. Aktiivilietettä ei saa poistaa prosessisäiliöstä.

Tarkastuksen ohjeita: Kemikaalin lisäys laitevalmistajan ohjeiden mukaisesti
Kemikaaleja lisättäessä tulee muistaa käyttää suojakäsineitä ja pestävä lopuksi kädet. Kemikaali on  säilytettävä lukitussa tilassa

Tarkastuksen ohjeita: Purkuputken pää tulee tarkastaa ja puhdistaa

Huoltoliikkeen kannattaa tehdä järjestelmän huolto kerran vuodessa. Kymmenen vuoden välein laajempi puhdistamon rakenteiden ja tiiveyden tarkastus. Huoltoliikkeen kerran vuodessa suorittama vuosihuolto ei vapauta puhdistamon omistajaa puhdistamon viikoittaisesta seurannasta ja hoidosta.

Aktiivilietteen laskeutuvuuskokeen avulla selvitetään lietteen määrää ja laatua sekä kontrolloidaan ylijäämälietteen poistotarvetta. Laskeutuvuuskoetta varten prosessisäiliöstä otetaan vettä ilmastusprosessin loppuvaiheessa, jolloin vesi säiliössä on kunnolla kiertänyt ja liete sekoittunut vesimassaan. Vettä otetaan litran vetoiseen mittalasiin tai läpinäkyvään lasi- tai muovipurkkiin ja näytteen annetaan laskeutua 30 minuuttia. Puolen tunnin laskeutuksen jälkeen elossa olevan aktiivilietteen tulisi olla selkeästi laskeutunut laskeutusastian pohjalle ja päälle tulisi jäädä selvä, kirkkaampi vesikerros. Terve aktiiviliete laskeutuu jo selvästi viiden minuutin kuluessa. Laskeutuvuus on tärkein lietteen laatua kuvaava ominaisuus.

Toimivan aktiivilietteen väri on suklaanruskeaa eikä näytteen tulisi juurikaan haista. Musta ja pahalle haiseva aktiiviliete on todennäköisesti kuollutta eikä kykene enää eloperäisen aineksen hajotukseen jätevedestä. Yleensä musta liete ei pitkänkään odottelun jälkeen laskeudu, vaan näyte on kauttaaltaan paksua liejua. Tällöin puhdistamon kaikki säiliöt tulee tyhjentää ja lisätä uutta, elävää aktiivilietettä prosessisäiliöön, jotta uusi tehokas mikrobikanta saadaan syntymään.

Jos lietettä on laskeutuksen jälkeen pohjalla yli puolet näytteen tilavuudesta, on säiliöiden tyhjennys ajankohtaista. Myös saostussäiliöistä tulisi lietteen määrä tarkistaa esim. kepillä kokeilemalla. Jos laskeutuvuuskokeessa lietteen määrä on yli puolet näyteastian tilavuudesta, saadaan saostussäiliöt tarkastamalla varmuus säiliöiden tyhjennystarpeesta. Jos esim. laskeutuvuuskokeen mukaan lietettä on liikaa, mutta saostussäiliöt ovat vielä melko tyhjät, voi ylijäämälietteen poistossa prosessisäiliöstä saostussäiliöihin olla ongelmia. Välttämättä laskeutuksen jälkeen ei muodostu kirkasta rajapintaa lietteen ja veden välille, jolloin lietteessä voi olla vääränlaista rihmamaista mikrobikasvustoa. Usein myös säiliön haju kertoo paljon prosessin toimivuudesta, voimakas paha haju voi viestiä esimerkiksi kuolleesta aktiivilietteestä, tukossa olevasta ilmastinsuuttimesta tai häiriöstä ilmastinpumpussa.

Laskeutuvuuskoe tulisi toteuttaa kerran kuukaudessa, jotta mahdollisiin lietteen määrästä ja esim. ilmastuksen vajaatoiminnasta aiheutuviin ongelmiin voidaan puuttua hyvissä ajoin ilman, että tarvitaan koko aktiivilietteen uusimista. Näin vältytään myös huomattavilta lisäkustannuksilta.

Lyhyesti

Ota vettä prosessisäiliöstä ilmastuksen loppuvaiheen aikana läpinäkyvään astiaan. Tee hajutesti, terve liete ei haise. Anna laskeutua 30 min.Terve liete laskeutuu nopeasti pohjalle, pinnalle jää kirkasta vettä. Väliin jää selvä rajapinta.älissä selvä rajapinta. Lietteen väri on vaaleanruskeaa. Jos liete on kuollut, se on mustaa eikä laskeudu. Jos lietettä on laskeutuksen jälkeen lähes tai yli puolet, on säiliöiden tyhjennys ajankohtaista. Laskeutuvuuskoe suositellaan tehtäväksi kerran kuukaudessa.

Umpisäiliöt

Umpisäiliöt toimivat jäteveden välivarastona, josta jätevesi kuljetetaan käsiteltäväksi kunnan hyväksymään paikkaan.

Jos käytössä ei ole täyttymishälytintä, tarkkaile säiliön täyttymistä silmämääräisesti tai käytä tylppäkärkistä mittakeppiä. Mikäli täyttymisen hälytinlaitteisto on olemassa, tulee sen toiminta myös tarkistaa vuosittain.

Säiliön tyhjennyksien yhteydessä on tarkistettava, ettei säiliössä ole vaurioita esim. repeämiä tai sisään painumisia. Umpisäiliön tyhjennyksen ajaksi hälyttimen anturi nostetaan pois säiliöstä ja huuhdellaan puhtaaksi. Umpisäiliön vesitiiviyden ja käyttökelpoisuuden tarkistus tulisi tehdä vähintään 5 vuoden välein (209/2011).

Ongelma: Säiliö ei täyty kulutetun vesimäärän edellyttämällä tavalla (täyttyy nopeammin tai hitaammin kuin vedenkulutuksen mukaisesti laskettuna pitäisi).
Säiliö vuotaa.

Vesihuolto isommassa mittakaavassa (yhdyskuntajätevesien puhdistus)

Suomessa yli 80 prosenttia asukkaista on keskitetyn viemäröinnin ja jätevedenkäsittelyn piirissä. Kaikissa asutuskeskuksissa jätevedet käsitellään biologis-kemiallisesti. Jätevettä muodostuu vuosittain noin 500 miljoonaa kuutiometriä eli asukasta kohti noin 320 litraa. Tästä noin 90 litraa on vuotovesiä sademäärästä riippuen.

Yhden ihmisen vuorokaudessa tuottama jätevesikuorma jätevedenpuhdistamoille oli vuonna 2001 76,8 g orgaanista ainetta (BOD7), 2,6 g fosforia ja 14,4 g typpeä. Jätevedenpuhdistamoilta vesistöön johdettu vuorokautinen kuorma oli vastaavasti henkilöä kohti 3,5 g BOD7, 8,1 g typpeä ja 0,15 g fosforia.

Jätevedenpuhdistuksessa syntyy biologista ja kemiallista lietettä, joka käsitellään, kuivataan ja sijoitetaan esimerkiksi viherrakentamiseen ja pelloille. Märkää lietettä syntyy noin miljoona kuutiometriä vuodessa, mikä kuiva-aineeksi muutettuna on noin 150 000 tonnia. Henkilöä kohti se merkitsee vajaa 100 g kuiva-ainetta vuorokaudessa.

Jätevesien käsittelymenetelmät

Suomessa on noin 560 puhdistamoa yli 50 asukkaan taajamissa. Yleisin puhdistusmenetelmä on biologis-kemiallinen rinnakkaissaostus (470 puhdistamoa), jossa eloperäiset lika-aineet poistetaan biologisesti ja fosfori kemiallisesti käyttämällä rautasulfaattia saostuskemikaalina. Saostuminen tapahtuu samassa altaassa biologisen prosessin kanssa.

Muita menetelmiä ovat esi- ja jälkisaostus, joissa fosfori saostetaan ennen biologista puhdistusta tai sen jälkeen.

Typpiyhdisteet joko hapetetaan biologisesti nitraatiksi useilla laitoksilla tai poistetaan biologisesti nitrifikaatio-denitrifikaatiomenetelmällä.

Jäteveden käsittely voi muodostua seuraavista yksiköistä:

Välppäys

  • suuret roskat erotetaan vedestä eräänlaisella siivilällä.

Rasvan  ja hiekan erotus

  • pinnalla kelluva rasva kuoritaan ja raskas hiekka erotetaan altaassa, jossa on lyhyt viipymä.

Etuselkeytys

  • vettä raskaammat hiukkaset erotetaan suurissa altaissa.
  • laskeutunut aines poistetaan ns. raakalietteenä.

Ilmastus:

  • isoissa, ilmastetuissa altaissa elävä pieneliöstö, ns. aktiiviliete, hajottaa orgaaniset aineet hiilidioksidiksi ja vedeksi samalla itse lisääntyen.

Jälkiselkeytys

  • aktiiviliete erotetaan laskeuttamalla vedestä ja palautetaan ilmastusaltaaseen.
  • kirkas vesi johdetaan vesistöön.

Jäteveden typenpoisto voidaan sovittaa yllä kuvattuun puhdistusprosessiin, mutta voidaan toteuttaa myös usealla muulla tavalla.

Jäteveden käsittelyn yhteydessä syntyy suuri määrä lietettä sekä etuselkeytyksessä että biologisesta käsittelystä.

Tutustu alan työkuviin!

Näytä että osaat!

 

Tarvitsetko koulutusta?

Joko osaat?

Näytä osaamisesi suorittamalla ympäristöhuollon ammattitutkinto!

Tutustu tarkemmin!