YMPÄRISTÖVIRANOMAISET

Ympäristöhallinnon tavoitteena on ylläpitää hyvää ja turvallista elinympäristöä, säilyttää luonnon monimuotoisuus, ehkäistä ympäristöhaittoja sekä kehittää asuinoloja kestävästi. Ympäristöhallinto edistää siis kestävän kehityksen toteutumista.

Ympäristöhallinto

Ympäristöhallinnoksi määritellään ympäristöministeriön ohjaamat toimijat, joita ovat mm.

Henkilöstöä noin 600 ja toimipaikkoja Helsingissä, Jyväskylässä, Joensuussa ja Oulussa

Ympäristöalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, joka kokoaa ja välittää ympäristötietoa ja kehittää ratkaisuja kestävän kehityksen edistämiseksi. SYKE huolehtii myös EU lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten edellyttämistä ympäristöalan raportointitehtävistä sekä hoitaa vesiarojen hoitoon ja käyttöön liittyviä tehtäviä.

 

AVIen tehtävänä on turvata peruspalveluiden saatavuus sekä laatu sekä perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutuminen.

AVit toimivat myös asuin-, työ ja elinympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi.

Manner-Suomessa on kuusi AVIa. Ne ovat aloittaneet toimintansa 1.1.2010.

Ympäristölupavastuualue on neljällä AVIlla, jotka ovat Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Länsi- ja Sisä -Suomen sekä Pohjois-Suomen AVIt.

Ahvenanmaalla aluehallintoviranomaisena toimii Ahvenanmaan valtionvirasto.

ELY-keskusten tehtävinä on kehittää alueellaan tapahtuvaa työmarkkinoiden toimintaa ja työllisyyttä, edistää ympäristönsuojelua sekä ympäristötiedon tuoton ja tietoisuuden leviämistä, hoitaa ja käyttää vesivaroja sekä ohjata yhdyskuntarakennetta ja rakentamista.

ELY-keskukset myöntävät myös Euroopan alukehitysrahaston (EAK) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) hankerahoituksia.

Ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on 13 ELY-keskuksessa: Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Hämeen, Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELY-keskuksissa

Ympäristönsuojelulain (527/2014, 23§) mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat elinkeino-liikenne- ja ympäristökeskus (valtion valvontaviranomainen) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Laki kuntien ympäristön suojelun hallinnasta 64/1986 määrittelee, että kunnilla tulee olla ympäristöviranomainen ympäristönsuojelun toteuttamiseen. Viranomaisen tehtävänä on osallistua kunnassa tarvittavan ympäristönsuojelun ohjauksen ja neuvonnan järjestämiseen, huolehtia ympäristön tilan seurannasta sekä siihen liittyvistä selvityksistä ja tutkimuksista, antaa lausuntoja ja tehdä esityksiä ja aloitteita ympäristönsuojeluun liittyvistä asioista muille viranomaisille sekä edistää kunnan yhteistyötä muiden viranomaisten j yhteisöjen kanssa ympäristönsuojeluasiassa.

Ympäristönsuojelulain (527/2014, 23§) mukaisia yleisiä valvontaviranomaisia ovat elinkeino-liikenne- ja ympäristökeskus (valtion valvontaviranomainen) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen tehtävänä on edistää ekologisesti kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista.

ARAn tehtävänä on myös tukea pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ja erityisryhmien asunto-olojen parantamista sekä valvoa ja ohjata yleishyödyllisiä asuntoyhteisöjä.

Metsähallituksen luontopalvelut hoitaa maamme kansallis- ja luonnonpuistoja, suojelukohteita ja erämaa- ja virkistysalueita.Se vastaa myös alueiden hoidosta, käytöstä ja yleisöpalveluista sekä uhanalaisten lajien, luontotyyppien ja kulttuuriperinnön valtakunnallisesta suojelusta ja seurannasta.

Laillisuusvalvonta ja ympäristörikokset

Laillisuusvalvonnalla itsessään tarkoitetaan viranomaisen toteuttamaa lakisääteisen toiminnan noudattamista.  Ympäristöalan näkökulmasta tällä tarkoitetaan useimmiten erilaisia ympäristönsuojelutehtäviä, kuten ympäristönsuojelun ohjausta ja neuvontaa, ympäristön tilan selvittämistä, jätehuollon valvontaa, ilman ja vesien suojelua, melun torjuntaa, kemikaalivalvontaa, luonnonsuojelun edistämistä sekä ympäristönlupien käsittelyä ja valvontaa.

Viranomaisten ympäristönsuojelutyötä ohjaavat mm. perustuslaki (731/1999, 2 luvun 20§), ympäristönsuojelulaki (527/2014), valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014), luonnonsuojelulaki (1096/1996), luonnonsuojeluasetus (160/1997) sekä maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999), jätelaki (646/2011), kemikaalilaki (599/2013), vesilaki (587/011), valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011), laki ajoneuvojen siirtämisestä (828/2008 eli ns. romuajoneuvolaki), laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) sekä rikoslaki (39/1889, 578/1995 luvun 48§, 600/2013).

Ympäristöviranomaisten tehtävänä on valvonnan sekä ohjauksen myötä estää myös mahdollisten ympäristörikosten tapahtuminen. Ympäristörikokset ovat rikoksia, jotka voivat pilata tai vahingoittaa pinta-, tai pohjavesiä, maaperää, kasvillisuutta, haitata luonnonvarojen käyttöä tai uhata viihtyvyyttä ja terveyttä.

Ympäristörikoksista voidaan tuomita sekä yksityinen henkilö että yritys. Sekä ympäristörikokset että -rikkomukset voivat olla tahallisia tai johtua huolimattomuudesta tai varomattomuudesta. Useimmiten ympäristörikokset liittyvät kuitenkin talousrikollisuuteen, jolla pyritään esimerkiksi välttämään jätemaksut hävittämällä jätteet niille kuulumattomiin paikkoihin (mm. metsät, vesistöt).

Mitä on tehtävä jos havaitset ympäristörikoksen? (www.sll.fi)

  • Ilmoitus poliisille tai ympäristönsuojeluviranomaiselle. Rikoksen tutkinta käynnistyy rikosilmoituksen jättämisestä. Rikosilmoituksen voi tehdä lähimmälle poliisilaitokselle, puhelimitse, sähköisesti tai ilmoittamalla asiasta poliisipartiolle. (poliisi.fi).
  • Viranomainen voi selvitettyään asiaa kehottaa korjaamaan tilanne. Hän voi myös pyytää selvitystä asiasta tai tehdä valvontakäynnin.
  • Mikäli lievemmät keinot eivät tehoa, viranomainen voi määritellä hallintopakon. Hallintopakko on hallinnollinen keino, jolla pyritään saamaan toiminta lailliseksi ja ehkäistä ympäristön pilaantuminen. Hallintapakkokeinoja ovat keskeyttämisuhka, teettämisuhka, uhkasakko sekä toiminnan välitön keskeyttäminen. Hallintopakon päättämisestä määrää ko. lain valvontaviranomainen (ELY-keskus, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen).
  • Poliisin esitutkinnassa selvitetään tarkka kuvaus siitä, mitä on tapahtunut, mikä on lainvastaista ja ketkä ovat asianosaisia. Poliisi aloittaa esitutkinnan, jos on syytä epäillä, että kyseessä on rikos. Esitutkinta päättyy yleensä siihen, että kertynyt aineisto lähetetään syyttäjälle syyteharkintaa varten. Esitutkintapöytäkirjan perusteella syyttäjä tekee ratkaisun joko asian siirtämisestä tuomioistuimen käsiteltäväksi tai syyttämättäjättämispäätöksen, jos todetaan, että rikosta ei ole tehty tai siitä ei ole riittävästi näyttöä.

Ympäristörikoksia käsitellään eri oikeuden tasoilla (www.oikeus.fi), jotka ovat

  • Käräjäoikeus käsittelee rikos-, riita ja hakemusasiat. Asiat ratkaistaan istunnoissa, joissa osapuolet paikalla tai kansliamenettelyssä, jolloin raktaisu tehdään asiakirjojen perusteella. Käräjäoikeuden päällikkö on laamanni, tuomarit käräjätuomareita ja maallikkojäseninä lautamiehiä.
  • Hovioikeuksien käsittelemistä asiosita suurin osa on valituksia käräjäoikeuden ratkaisuista. Suomessa on viisi hovioikeutta: Helsingin, Itä-Suomen (Kuopiossa), Rovaniemen, Vaasan ja Turun hovioikeus
  • Korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Korkeimpaan oikeuteen voi valittaa hovioikeuden päätöksistä. Edellytyksenä valituksen tutkimisille on korkeimman oikeuden valituslupa.

Viranomaisten toiminnan valvomien on myös yksi osa laillisuusvalvontaa. Sillä tarkoitetaan, että tuomioistuimet, viranomaiset ja virkamiehet sekä muutkin julkista tehtävää hoitavat noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa tehdessään päätöksiä tai toimiessaan viranomaistehtävissä.

Viranomaisten toiminnasta voidaan kannella mm. hallintokoneiston sisäiseen laillisuusvalvontaan (virka-astevalvonta), kuntien valvontaan (esim. kunnanhallitus) tai yleiseen laillisuusvalvontaan (eduskunnan oikeusasiamies, valtakunnan syyttäjä jne.). Kantelu tehdään aina kirjallisesti ja se saa vireille laillisuusvalvonnan. Kantelutapauksessa valvontaa toteuttava viranomainen (esim. oikeuasiamies) tarkastelee tällöin toimenpiteiden, toiminnan ja päätösten lainmukaisuuden, hyvän hallinnon vaatimukset sekä viranomaisten perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyviä seikkoja ja antaa niiden perusteella päätöksensä. Päätös voi ankarimmillaan olla virkasyyte tai huomautus, mutta yleisimmin he esittävät oman käsityksensä asiasta. Mahdollista myös on, että laillisuusvalvonnan kohteena oleva viranomainen korjaa itse virheensä.

Viranomaisen toiminasta voi kannella kuka tahansa. Useimmiten kantelua tapahtuu sosiaali- ja terveydenhuoltosektorista, poliisista, vankiloista, tuomioistuimista sekä muista, esimerkiksi kunnallisista viranomaisista (www.oikeusasiamies.fi).

Tutustu alan työkuviin!
Tarvitsetko koulutusta?

Joko osaat?

Näytä osaamisesi suorittamalla ympäristöhuollon ammattitutkinto!

Tutustu tarkemmin!