KESTÄVÄ KEHITYS

Kestävä kehitys on maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.

Kestävä kehitys tarkoittaa, että ympäristö, ihminen ja talous otetaan tasavertaisesti huomioon päätöksenteossa ja toiminnassa. Kestävään kehitykseen vaikuttaa olennaisesti se, kuinka taloudellinen ja muu yhteiskunnan kehitys edistää maan asukkaiden hyvinvointia. Kansalaisten perushyvinvointi on yksi tärkeä edellytys ekologisen kestävyyden edistämiselle ja sen yhteiskunnalliselle hyväksyttävyydelle.
(http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Mita_on_kestava_kehitys)

Seuraavissa otsikoissa kestävää kehitystä on pyritty kuvaamaan mahdollisimman kattavasti sen tavoitteista toteutukseen, tulkintaan ja mittaamiseen.

Kestävän kehityksen ulottuvuudet

Kestävän kehityksen perusehtona on luonnon biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien toimivuuden säilyttäminen sekä ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen pitkällä aikavälillä luonnon kestokykyyn. Kansallisten toimien lisäksi kansainvälinen yhteistyö on erittäin keskeisessä asemassa pyrittäessä ekologiseen kestävyyteen. Ekologisen kestävyyden kannalta keskeistä on varovaisuusperiaatteen noudattaminen, jonka mukaan ympäristön tilan heikkenemistä estävien toimien lykkäämistä ei voi perustella täyden tieteellisen näytön puuttumisella. Ennen toimiin ryhtymistä arvioidaan riskit, haitat ja kustannukset. Muita tärkeitä periaatteita ovat haittojen synnyn ennalta estäminen ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä. Lisäksi haittojen kustannukset peritään mahdollisuuksien mukaan niiden aiheuttajilta.(http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Mita_on_kestava_kehitys)

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille ja siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle. Kestävällä pohjalla oleva talous helpottaa kohtaamaan vastaan tulevia uusia haasteita, kuten väestön ikääntymisestä aiheutuvia kasvavia sosiaaliturva- ja terveysmenoja. Kestävä talous on sosiaalisen kestävyyden perusta. Sosiaalista kestävyyttä vaalivat mekanismit taas auttavat osaltaan lievittämään niitä vaikeuksia, joita nopeasti muuttuvassa maailmantaloudessa voi syntyä. (http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Mita_on_kestava_kehitys)

Sosiaalisessa ja kulttuurisessa kestävyydessä keskeisenä kysymyksenä on taata hyvinvoinnin edellytysten siirtyminen sukupolvelta toiselle. Yhä jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoka, terveydenhuolto, sukupuolten välinen tasa-arvo sekä koulutuksen järjestäminen ovat maailmanlaajuisia sosiaalisen kestävyyden haasteita, joilla on merkittäviä vaikutuksia ekologiseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Näihin haasteisiin vastaaminen vaatii suuria ponnistuksia sekä yksittäisiltä valtioilta että kansainväliseltä yhteisöltä. (http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Mita_on_kestava_kehitys)

Robert Wiman sanoi vuonna 2006, että sosiaalisesti kestävä kehitys edellyttää sellaista institutionaalista muutosta, joka lisää ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta, kaikkien mukaan ottamista (inkluusiota) yhteiskunnalliseen toimintaan. YK:n kestävän kehityksen seurantakokous v. 1997 pyysi Suomea kehittämään kestävän kehityksen sosiaalista ulottuvuutta eteenpäin. Vuonna 1998 Kellokosken 1. kokouksessa painotettiin, että ihmiset ovat kestävän kehityksen keskipisteenä. He ovat toimijoita ja hyötyjiä kansallisesti, kansainvälisesti ja globaalisti.  Kellokosken 2. kokouksessa vuonna 2006 korostui laaja-alainen ja kattava sosiaalinen ja inhimillinen kehitys sekä eri toimijoiden kumppanuus, jotta voitaisiin toteuttaa yhtenäistä ja tasapainoista sosiaalipolitiikkaa ja työllisyysohjelmaa. Parhaimmillaan talouspolitiikka mahdollistaa ja edistää oikeudenmukaisuutta ja hyödyttää kasvua köyhiä unohtamatta ja parantaa naisten ja lasten asemaa. Antti Alila ym. (2011) lausuivat STM:lle, että sosiaalisesti kestävän kehityksen ehtoina ovat: riittävän toimeentulon, riittävien hyvinvointipalvelujen ja turvallisuuden takaaminen, resurssien ja toimintamahdollisuuksien oikeudenmukainen jakautuminen, yksilön mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä sekä osallisuus, yhteisöllisyys ja kiinnittyminen yhteiskuntaan. Jatkuva väestönkasvu, köyhyys, ruoan saatavuus, terveydenhuolto, koulutus ja tasa-arvo ovat globaaleja haasteita. Tarja Heinon mukaan monien ongelmien juuret ovat eriarvoisuudessa, johon tarttuminen mahdollistaa tuleville sukupolville tien tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan. Yhteiskunnan moraalinen tila näkyy siinä, miten se kohtelee heikoimpia väestöryhmiään, esim. uhanalaista lapsuutta eläviä.  (Pohjola & Särkelä 2011.)

  1. Gro Harlem Brundtland 1987: ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”
    Tätä käsitemäärittelyä seurattiin Ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnan mietinnössä ja sitä seuraavassa hallituksen selonteossa eduskunnalle ”Kestävä kehitys ja Suomi” (1990).
  2. Suomen kestävän kehityksen toimikunta 1994/1995, professori Pentti Malaskan johtaman työryhmän laatima muistio: ”Kestävä kehitys on jatkuvaa, ohjattua yhteiskunnallista muutosta eri aluetasoilla, jonka päämääränä turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet. Keskeistä on kolme ulottuvuutta, ympäristötaloudellinen, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen, jossa talous on alistettu ekologiselle kestävyydelle. Lähestymistapa korostaa ihmisen henkisesti uudistuvaa kehitystä sekä inhimillisen pääoman että eettisen kasvamisen mielessä.”
  3. Kestävä kehitys pääomakäsittein, 1990-luvun lopulta lähtien.
    Maailmanpankin pääjohtaja Ismail Serageldin muotoili kestävän kehityksen määritelmän talouspoliitikoille ymmärrettävään muotoon: ”Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että jätämme tuleville sukupolville yhtä paljon mahdollisuuksia kuin meillä on ollut, ellei jopa enemmän.” Mahdollisuudet voidaan tulkita varallisuudeksi, vauraudeksi, pääomaksi, jota voidaan konkretisoida ja mitata neljän pääomalajin avulla. Suomessa tätä ajattelua on kehitellyt Valtion taloudellinen tutkimuslaitos. Neljä pääomalajia ovat inhimillinen pääoma (esim. osaaminen, tiede, tutkimus ja kehitys, patentit), fyysinen pääoma (esim. tuotantokoneistot, infrastruktuuri, rakennettu ympäristö), sosiaalinen pääoma (esim. lainsäädäntö, hallinto, sosiaaliset verkostot, luottamus ja legitimiteetti) ja luontopääoma (uusiutuvat ja uusiutumattomat luonnonvarat). Kestävän kehityksen kannalta on tärkeä vahvistaa erityisesti inhimillistä ja sosiaalista pääomaa eli yhteiskunnan ja kansalaisten innovaatio- ja muutoksenhallintakykyä ja fyysistä pääomaa niin, ettei luontopääoma vähene, vaan se tuottaa ihmisille luontopalveluja sukupolvesta toiseen. http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Mita_on_kestava_kehitys)

 

Kestävän kehityksen toteuttaminen eri tasoilla

Agenda 2030 – maailman uudet kestävän kehityksen tavoitteet

YK:n jäsenmaat sopivat syyskuussa 2015 New Yorkin huippukokouksessa kestävän kehityksen tavoitteista ja toimintaohjelmasta, jotka ohjaavat kestävän kehityksen edistämistä vuoteen 2030 asti. Tavoitteena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja kestävä kehitys kaikilla osa-alueilla taloudellisesti, ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön kannalta. Kestävän kehityksen lähtökohtana on tukea sellaista kehitystä ja kasvua, jossa nykyhetken tarpeet tyydytetään ilman että viedään tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta samaan. Vuoteen 2030 ulottuvien tavoitteiden ja toimintaohjelman keskeinen ajatus on, ettei kukaan jää kehityksestä jälkeen. (http://formin.finland.fi/)

Kestävän kehityksen tavoitteiden ja toimintaohjelman taustalla on kahdeksan ns. vuosituhattavoitetta, joihin YK:n jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2000. Tulokset ovat hyviä. Monet tavoitteista on saavutettu etuajassa: esimerkiksi äärimmäinen köyhyys maailmassa on puolittunut ja yli kaksi miljardia ihmistä on saanut puhdasta juomavettä. Kehitys on kuitenkin ollut epätasaista. Uusi toimintaohjelma on vuosituhattavoitteita laajempi ja kunnianhimoisempi. Keskeisenä tavoitteena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen kaikkialta ja kaikissa muodoissaan. Olennaista on myös kestävä kehitys niin ihmisten hyvinvoinnin, talouskasvun kuin ympäristön ja maapallon kantokyvynkin näkökulmasta. Kokonaisuus kattaa neljä osaa: poliittisen julistuksen, kestävän kehityksen tavoitteet, toimeenpanon ja kehityksen seurannan. Valmisteluun osallistui Internetin välityksellä 1,4 miljoonaa ihmistä sekä useita asiantuntijaryhmiä. The World We Want -raportti valmistui syyskuussa 2013. (http://formin.finland.fi/)

EU:n kestävän kehityksen politiikka

EU:n kestävän kehityksen politiikka on tukeutunut YK:n vuonna 1992 Rio de Janeirossa solmittuihin kansainvälispoliittisiin sitoumuksiin. Vuonna 2012 järjestetyssä Rio+20 -konferenssissa EU ajoi osallistavan vihreän talouskasvun sisällyttämistä konferenssin loppuasiakirjaan siinä täysin onnistumatta. Helmikuussa 2013 komissio julkaisi tiedonannon ”Ihmisarvoinen elämä kaikille; köyhyyden poistaminen ja kestävän tulevaisuuden turvaaminen maailmanlaajuisesti”.  EU jatkaa kestävän kehityksen tavoittelua muun muassa panemalla täytäntöön Rio+20-kokouksessa annetut sitoumukset kokonaisvaltaisen politiikkojen, erityisesti älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua koskevan Eurooppa 2020 -–strategian, avulla. Strategia kattaa muun muassa resurssitehokkuuden, vähähiilisen talouden, tutkimuksen ja innovoinnin, työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden ja nuorisoasiat. Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon ja säännöllisen tarkastelun on määrä edistää kestävän kehityksen kolmen ulottuvuuden yhtenäisyyttä, valtavirtaistamista ja sisällyttämistä EU:n politiikkoihin laajemminkin. EU on johdonmukaisesti tehnyt kehitysyhteistyötä, jonka avulla vuosituhattavoitteet pyritään saavuttamaan täysimääräisesti. Komission mukaan vuoden 2015 jälkeiselle ajalle asetettavien tavoitteiden olisi ulotuttava pitkälle ja niillä olisi pyrittävä luomaan kestävän tulevaisuuden perusteet.  Yhteinen visio ulottuu vuoteen 2050, tavoitteet pitäisi asettaa vuoteen 2030 asti. Köyhyyden poistamiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen pyritään turvaamalla peruselintaso, edistämällä osallistavaa, kestävää kasvua sekä varmistamalla luonnonvarojen kestävä käyttö tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, oikeutta sekä rauhaa ja turvallisuutta korostaen. EU:n haasteena on kestävän kehityksen koordinointi unionin sisällä sekä jäsenmaiden välisen vuoropuhelun ylläpitäminen. Tämän vuoksi kestävän kehityksen toimien jatkuva arviointi onkin tärkeää. (http://www.ym.fi/fi-FI/Ymparisto/Kestava_kehitys/Euroopan_kestavan_kehityksen_tyo)

1940-luvun loppupuolelta oli Suomessa keskusteltu uudenlaisen kehityksen sivuvaikutuksista: tehtaiden päästöistä, liikenteen saasteista ja maatalouden kemiallisista riskeistä, mutta 1960-luvulla ympäristöasioihin herättiin toden teolla. Ympäristöaktivismin syntyä on selitetty kahdella tavalla 1.) ympäristöaktivismin nousulla, joka liittyy 1960-luvulla virinneeseen yleiseen yhteiskunnalliseen aktivoitumiseen ja 2.) ympäristöliikkeen perustajien ja muiden merkkihenkilöiden panoksella. Ympäristöpoliittisen toiminnan kenttiä ovat julkinen valta, markkinat ja kansalaisyhteiskunta. (Jokinen 2011, 402-404.) Ympäristönsuojelun katsotaan tulleen yleiseen tietoisuuteen 1960-luvulla Suomessa, mutta maailmanlaajuisesti sen katsotaan alkaneen jo vuonna 1855 Intian metsälain säätämisen aikaan. Suomen ensimmäinen varsinainen metsälaki säädettiin vuonna 1886.  Luonnonsuojelu on ympäristönsuojelua suppeampi käsite. Sekin on kuitenkin vanha aate ja Raamatusta löytyy ns. tilanhoitajaetiikka. (Lyytimäki & Hakala 2008, 27.) Eduskunta säätää kestävästä kehityksestä esim. Suomen perustuslailla (11.6.1999/731), Ympäristönsuojelulailla (27.6.2014/527), Jätelailla (17.6.2011/646) ja Nuorisolailla (21.12.2016/1285).

Ympäristöongelmiksi Lyytimäki & Hakala (2008) laskevat vesistöjen rehevöitymisen, happamoitumisen, ilmastonmuutoksen, otsonikadon, säteilyn, ympäristömyrkyt, luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen, hupenevat luonnonvarat ja melun. Ympäristönsuojelun ulottuvuuksina he pitävät energiantuotantoa, liikennettä, maataloutta, metsätaloutta, teollisuutta, kuluttajia vaikuttajina, jätehuoltoa ja Suomea tietoyhteiskuntana.

Pääministeri Sipilän hallituksen hallitusohjelman mukaan Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassa vallitsee luottamus. Suomessa on eettisesti kestävä tasapaino yksilön velvoitteiden ja yhteiskunnan vastuiden välillä. Ihmisillä on vahva yhteenkuuluvuuden tunne. Monen sukupolven Suomessa jokaisesta pidetään huolta ja autetaan ajoissa. Ihmisellä on vapaus ja vastuu rakentaa omaa, perheensä ja läheistensä elämää. Julkisessa taloudessa tulot ja menot ovat tasapainossa. Suomessa palkitaan ahkeruudesta, työstä ja toimeliaisuudesta. Kasvava talous perustuu hyvään johtamiseen, vahvaan yrittäjyyteen ja omistajuuteen sekä koko Suomen voimavarojen hyödyntämiseen. Suomi on avoin ja kansainvälinen, kieliltään ja kulttuuriltaan rikas maa. Suomen kilpailukyky rakentuu korkealle osaamiselle, kestävälle kehitykselle sekä ennakkoluulottomalle uudistamiselle kokeiluja ja digitalisaatiota hyödyntäen. Suomessa kannustetaan uusiutumiseen, luovuuteen ja uteliaisuuteen. Epäonnistuakin saa, virheistä opitaan. Julkinen valta tekee yhdessä suomalaisten kanssa vaikeitakin ratkaisuja tulevan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Avoin ja positiivinen asenne toisiimme sekä ympäröivään maailmaan tekee Suomesta ainutlaatuisen, hyvän maan. (http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma)

Kansallinen kestävän kehityksen strategia uudistettiin vuonna 2013. Kestävän kehityksen toimikunta päätti perinteisen strategian sijaan laatia kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen ”Suomi, jonka haluamme 2050”. Yhteiskuntasitoumuksessa julkishallinto yhdessä muiden toimijoiden kanssa sitoutuu edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään ja toiminnassaan. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on yhteinen pitkän aikavälin tahtotila tulevaisuuden Suomesta. Yhteisymmärrys muutoksen välttämättömyydestä on sitoumuksen perusta. Yhteiskuntasitoumuksessa sovitaan toimintatavoista ja tavoitteista hyvän elämän mahdollistamiseksi nyt ja tuleville sukupolville. Yhteiskunnan eri toimijat antavat omat toimenpidesitoumuksensa yhteiskuntasitoumuksen yhteisten tavoitteiden toteutumiseksi.  Sitoumuksen tavoitteena on lisätä kestävän kehityksen politiikan vaikuttavuutta ja tuloksellisuutta sekä vastata YK:n kestävän kehityksen 20-vuotiskonferenssin (Rio+20) -loppuasiakirjassa kansallisille hallituksille annettuun sitoumus- ja toimeenpanohaasteeseen. Kestävän kehityksen toimikunnan rinnalle on perustettu asiantuntijapaneeli, jonka tehtävänä on valmistella, haastaa ja arvioida toimikunnan työtä ja yhteiskuntasitoumuksen edistymistä. Paneelia isännöi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. (http://www.ym.fi/fi-/Ymparisto/Kestava_kehitys/Kestavan_kehityksen_yhteiskuntasitoumus)

Suomen kestävän kehityksen toimikunta perustettiin vuonna 1993. Se oli ensimmäisiä maailmassa. Suomen toimikuntaa pidetään ainutlaatuisena, sillä se perustuu hallituksen, hallinnon, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan avoimeen vuoropuheluun. Toimikunta on nostanut kansalliseen keskusteluun useita tärkeitä teemoja, vaikuttanut hallitusohjelmien sisältöön ja toiminut poliittisen yhteisymmärryksen rakentajana kestävän kehityksen kysymyksissä. Kestävä kehitys on koko yhteiskunnan oppimisprosessi. (http://www.rakennerahastot.fi)

Pääministerin johtama kestävän kehityksen toimikunta huolehtii kestävän kehityksen kansainvälisten tavoitteiden sisällyttämisestä kansalliseen politiikkaan. Toimikunnan keskeisenä tehtävänä kaudella 2016-2019 on globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda2030 toimeenpanon vauhdittaminen ja kytkeminen osaksi kansallista kestävän kehityksen työtä. Toimikunta seuraa ja arvioi globaalin toimintaohjelman toteutumista Suomessa. ​Toimikunnan toinen päätehtävä on kansallisen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen – Suomi jonka haluamme 2050 – toimeenpanon edistäminen, seuranta, arviointi ja tuloksista viestiminen. Yhteiskuntasitoumus on Suomen linjaus kestävästä kehityksestä ja kaikkien tahojen osallistumisen mahdollistava toiminnallinen työkalu. Kestävän kehityksen toimikunnan työtä tukee ja haastaa Sitran isännöimä kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli. (http://www.feesuomi.fi/verkostot)

Suomessa ELY-keskusten tehtävänä on alueellinen ympäristön tilan seuranta, ympäristönsuojelu, luonnonsuojelu, alueiden käytön ja rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito sekä vesivarojen käyttö ja hoito. Ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisia ympäristölupa-asioita hoitavat aluehallintovirastot (AVI)  ja valvontaa ELY-keskukset. Ympäristö- ja luonnonvaratehtäviä hoidetaan 13 ELY-keskuksessa. Satakuntaa koskevat ympäristöasiat hoidetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ja Pohjanmaata ja Keski-Pohjanmaata koskevat ympäristöasiat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. ELY-keskusten tuottama ympäristötieto on pääosin julkaistu ympäristöhallinnon yhteisessä ymparisto.fi-verkkopalvelussa. (http://www.ely-kesus.fi/web/ely/ymparisto)

Osa ELY-keskuksista hoitaa määrättyjä ympäristötehtäviä valtakunnallisesti. Niitä ovat: arktisten alueiden ympäristöyhteistyön asiantuntijatehtävät sekä Etelämantereen ympäristösuojelun lupa- ja valvontatehtävät (Lapin ELY-keskus), jätehuollon tuottajavastuuvalvonta lukuun ottamatta Ahvenanmaata (Pirkanmaan ELY-keskus), kaivannaistoiminnan ympäristöturvallisuuden asiantuntija- ja kehittämistehtävät (Kainuun ELY-keskus), kaivoserikoistumisen koordinaatio (Lapin ELY-keskus), kalankasvatuksen ympäristönsuojelun asiantuntijatehtävät (Varsinais-Suomen ELY-keskus), kemikaalilainsäädännön valvonta (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), lajisuojelun poikkeamisluvat (Varsinais-Suomen ELY-keskus), luonnonsuojelulain mukaiset lajisuojelun lupatehtävät (Varsinais-Suomen ELY-keskus), meluntorjunnan asiantuntija- ja kehittämistehtävät (Uudenmaan ELY-keskus), merenhoidon koordinointi (Varsinais-Suomen ELY-keskus), metsäteollisuuden ympäristönsuojelu ja siihen liittyvän kemianteollisuuden ympäristökysymykset (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), patoturvallisuuden viranomais- ja kaivospatojen asiantuntijatehtävät (Kainuun ELY-keskus), peltojen vesitalouden hallintaan liittyvät asiantuntijapalvelutehtävät (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus), Pohjois-Karjalan biosfäärialueen hallinnointi ja ENCORE-koordinointi (Pohjois-Savon ELY-keskus), rajajokisopimuksen toimeenpano yhteistyössä Ruotsin viranomaisten kanssa (Lapin ELY-keskus), rakennettujen vesistöjen kunnostuksen koordinointi (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus), Saaristomeren biosfäärialueen hallinnointi (Varsinais-Suomen ELY-keskus), saimaannorpan suojelu (Etelä-Savon ELY-keskus), Suomen ja Venäjän väliseen rajavesistöjä koskevaan sopimukseen liittyvät tehtävät (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), turvetuotannon ympäristönsuojelun koordinointi- ja asiantuntijatehtävät (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus), tuulivoimaneuvonta (Varsinais-Suomen ELY-keskus), valtion vesirakenteiden kunnossapidon ja luvanhaltijana toimimisen asiantuntijatehtävät (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus), vesien- ja merenhoitosuunnitelmiin liittyvien kalastusasioiden suunnitteluun ja toimeenpanoon liittyvät koordinointitehtävät (Varsinais-Suomen ELY-keskus), ympäristöhankkeiden kilpailuttaminen (Etelä-Savon ELY-keskus), ympäristökasvatuksen yhteensovittamis- ja asiantuntijatehtävät (Keski-Suomen ELY-keskus) ja öljyvahinkojen torjunnan teknologian kehittäminen ja valtakunnallinen varallaolo (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). (http://www.ely-keskus.fi/web/ely/ymparisto)

Aluehallintoviraston (AVI) toiminnan tavoitteena on edistää alueellista yhdenvertaisuutta hoitamalla lainsäädännön toimeenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä alueella. Tavoitteen toteuttamiseksi AVI huolehtii sille eri toimialoja koskevissa säädöksissä määritellyistä tehtävistä mm. sosiaalihuollon, terveydenhuollon, ympäristöterveydenhuollon, koulutus- ja muun sivistystoimen, pelastustoimen, työsuojelun sekä kuluttaja- ja kilpailuhallinnon toimialoilla. Virastolla on myös muita erityisesti oikeusturvan toteutumiseen liittyviä tehtäviä. AVI:n tulee toiminnallaan edistää muun muassa perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista, peruspalvelujen saatavuutta, ympäristönsuojelua, ympäristön kestävää käyttöä, sisäistä turvallisuutta sekä terveellistä ja turvallista elin- ja työympäristöä alueilla. (http://www.avi.fi/web/avi/palvelut)

Maakuntien liitot toimivat alueiden kehittämisestä annetun lain (7/2014) mukaisina aluekehitysviranomaisina. Lain tavoitteena on luoda edellytykset aluelähtöiselle kestävään kehitykseen perustuvalle kasvulle ja uudistumiselle sekä hyvinvoinnille ja sosiaaliselle eheydelle. Liitto vastaa maakunnassaan yleisestä aluepoliittisesta suunnittelusta ja ohjelmista sekä huolehtii osaltaan ohjelmien toteutuksesta ja niihin liittyvistä kansainvälisistä yhteyksistä. Tässä työssä liitto laatii alueelliset kehittämissuunnitelmat (maakuntasuunnitelma, maakuntaohjelma ja sen toimeenpanosuunnitelma), joissa se sovittaa yhteen jäsenkuntiensa ja mm. valtion aluehallintoviranomaisille kuuluvat aluekehitystoimenpiteet, esittää tavoitteet maakunnan liikenneverkkorakenteen ja muun infrastruktuurin kehittämiseksi, kehittää elinkeinoelämän rakenteita yritysten ja työpaikkojen luomiseksi ja turvaamiseksi, osallistuu kansallisten ja EU-hankkeiden rahoituspäätösten suunnitteluun ja tekemiseen ja kehittää väestön ammatillista osaamisympäristöä. Liitto valmistelee suunnitelmat ja ohjelmat yhteistyössä valtion ja kuntien viranomaisten sekä alueella toimivien yritysten ja järjestöjen kanssa. Ohjelmia laadittaessa otetaan huomioon maakuntasuunnitelmassa esitetyt kehittämistavoitteet ja -strategiat, alue- ja elinkeinopoliittiset tavoitteet sekä ohjelmien ympäristövaikutukset. Maakuntaliiton suunnitelmilla ja ohjelmilla on lakiin perustuvat oikeusvaikutukset. Kuntien ja valtion viranomaisten on omissa operatiivisissa ja muissa toimenpiteissään otettava huomioon liiton suunnitelmat ja ohjelmat. Ohjelmaperusteista aluepolitiikkaa voidaan toteuttaa myös elinkeinoelämän, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja ns. kolmannen sektorin kanssa. Toiminta painottuu kunkin maakunnan erityispiirteillä. (http://www.kunnat.net/fi/kunnat/maakunnat/aluekehitysvastuu)

Paikallistasolla kunnissa hyvä ympäristö perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön, luonnon tuottokyvyn ja monimuotoisuuden säilyttämiseen, terveelliseen ja turvalliseen elinympäristöön sekä elinkeinotoiminnan edellytyksiin, joihin kaikkiin kuntalaisten tulee voida vaikuttaa (http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/ymparisto/). Kuntalain (10.4.2015/410) 1 §:n mukaan sen tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Lain tarkoituksena on myös edistää kunnan toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellista kestävyyttä. Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Näin kuntalaki edellyttää kunnilta kestävän kehityksen mukaista toimintaa. Kun järjestetään kuntalaisille palveluita ja edistetään heidän hyvinvointiaan sekä alueen elinvoimaisuutta, on se tehtävä ympäristön ja luonnon kannalta kestävästi. Kestävä kehitys tarkoittaakin, että päätöksiä kunnassa tehtäessä mietitään samanaikaisesti päätöksen sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristövaikutuksia. Kestävän kehityksen mukainen päätöksenteko tai toiminta on ympäristön kannalta, eli ekologisesti kestävää, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja taloudellisesti vastuullista. Kunnan toiminnoissa kestävään kehitykseen vaikuttavia päätöksiä tehdään kaikilla toimialoilla. Suurimmalla osalla päätöksistä pyritään vaikuttamaan ihmisten hyvinvointiin, eli sosiaaliseen kestävyyteen. Nykyisin talous korostuu, eli taloudellinen kestävyys asettaa rajat esimerkiksi sille millainen palvelutuotanto on mahdollista. Ekologiseen kestävyyteen voi kaupunki vaikuttaa esimerkiksi maankäyttöön liittyvillä kaavoitusvalinnoilla ja liikennesuunnittelulla sekä kaukolämmön energiavalinnoilla ja energiankäytön tehostamisella.
(http://www.hyvinkaa.fi/asuinymparisto-ja-rakentaminen/kestava-kehitys/)

Kuntien tehtävät ympäristönsuojelussa ovat laaja-alaisia. Ne painottuvat eri kunnissa eri tavoin mm. kunnan koon, elinkeinorakenteen ja ympäristönsuojeluhenkilöstön määrän mukaan. Ympäristösihteerin työn luonne ja sisältö määräytyvät pitkälti ympäristölainsäädännön ja muun työhön liittyvän lainsäädännön kautta, joita ovat esimerkiksi jäte-, vesi- ja kemikaalilaki. Tärkeimmät lakisääteiset ympäristönsuojelutehtävät ovat ympäristön tilan seuranta, ympäristönsuojelun ohjaus ja neuvonta, jätehuollon valvonta, ilmansuojelulaissa ja vesilaissa määrätyt tehtävät, meluntorjunta, kemikaalivalvonta, luonnonsuojelun edistäminen, maastoliikennelain mukaiset tehtävät ja ympäristölupien käsittely ja valvonta. Ympäristölautakunta ohjaa ja valvoo ympäristönsuojelua sekä mm. elinympäristön terveellisyyttä ja viihtyisyyttä kunnan alueella. Ympäristösihteeri valmistelee ympäristölautakunnan käsittelyyn menevät asiat, esittelee ne ja huolehtii sen jälkeen, että lautakunnan tekemät päätökset pannaan toimeen. Päätökset liittyvät esimerkiksi meluilmoituksiin, jätevesien käsittelyyn, roskaamiseen tai ympäristölupa-asioihin. Päätökset velvoittavat esimerkiksi yrityksiä, kiinteistönomistajia tai maanomistajia toimimaan tietyllä tavalla. Ympäristösihteerin työyhteisöön kuuluu esimerkiksi ympäristötarkastaja ja terveystarkastaja. Ympäristösihteeri voi olla esimiesasemassa. Ympäristösihteerin nimikkeellä tehdään useassa kunnassa ympäristöpäällikön työtä. Suuremmissa kunnissa ympäristösihteeri työskentelee ympäristöpäällikön tai -johtajan alaisuudessa. (http://www.ammattinetti.fi/ammatit/detail/207_ammatti)

Kestävän kehityksen tavoitteet, periaatteet ja indikaattorit

  1. Poistaa köyhyys sen kaikissa muodoissa kaikkialta.
  2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta.
  3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille.
  4. Taata kaikille avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet.
  5. Saavuttaa sukupuolten välinen tasa-arvo sekä vahvistaa naisten ja tyttöjen oikeuksia ja mahdollisuuksia.
  6. Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille.
  7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille.
  8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja.
  9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita.
  10. Vähentää eriarvoisuutta maiden sisällä ja niiden välillä.
  11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat.
  12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys.
  13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan.
  14. Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä.
  15. Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen.
  16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.
  17. Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta.

Toimintamme vaikutukset ulottuvat pitkälle maamme rajojen ulkopuolelle, maailman haasteet ovat Suomenkin haasteita ja meillä on mahdollisuus ottaa edelläkävijän rooli yhteisten ongelmien ratkaisemisessa. Globaalin vastuun kantaminen edellyttää oikeudenmukaisuutta: Suomen on varmistettava toiminnallaan myös muiden mahdollisuudet kestävään kehitykseen ja sitä kautta turvallisuuteen ja rauhaan.

Toimintamme vaikutuksia on arvioitava pitkälle tulevaisuuteen. Sen sijaan, että edistäisimme lyhyen aikavälin intressejä, tarkastelemme päätöstemme vaikutuksia yli tulevien sukupolvien. Sukupolvet ylittävä näkökulma edellyttää laajojen kokonaisuuksien hallintaa, ratkaisujen keskinäisten vaikutuksien ymmärtämistä sekä vastuunottoa.

Maapallon elämää ylläpitävien järjestelmien hyvinvointi on ihmisten hyvinvoinnin edellytys. Ihmisten määrä kasvaa, jolloin henkeä kohti käytettävissä olevat luonnonvarat vähenevät. Luonnon järjestelmien kyky tuottaa ja ylläpitää ihmisten ja muiden lajien hyvinvoinnille elintärkeitä toimintoja on vaarantunut.  Toimintamme on sopeutettava luonnon uusiutumis- ja kantokyvyn rajoihin, jotta voimme turvata ihmiskunnan hyvän elämän mahdollisuudet tulevaisuudessakin.

Kestävän kehityksen toteuttamiseen tarvitaan jokaista ihmistä. Kaikilla on oltava valmius kestävien valintojen tekemiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Suomessa asioista kyetään sopimaan yhdessä ja voidaan luottaa yhteiskunnan toimivuuteen. Koko elämänkaaren läpi kantava hyvinvointi ja perusturva luovat perustan kestävälle yhteiskunnalle.

Tutkimus luo perustan yhteiskunnan sekä ihmiskunnan suurten haasteiden ratkaisemiseen. Osaamisen, tiedon, taidon ja luovuuden yhdistäminen on viisaan ja pitkäjänteisen tekemisen edellytyksenä. Tarvitsemme sekä kokemusperäisen että tieteellisen tiedon avoimuutta ja jatkuvaa kehittämistä. Olemassa olevaa tietoa ja taitoa tulee hyödyntää nykyistä tehokkaammin kestävien ratkaisujen löytämiseksi. Yhteistyö, aloitteellisuus, kokeileminen ja erehtyminen ovat edellytyksiä uusien ratkaisujen löytymiselle. (http://kestavakehitys.fi/kestava-kehitys/periaatteet)

  1. Kestävän kehityksen tilaa seurataan indikaattoreilla. Oheiset indikaattorit toimivat Suomen kestävän kehityksen indikaattorikokoelmana ja kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen indikaattoreina.
  2. Yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin (elinajanodote, kehitysyhteistyö, tuloerot, koulutuksen ulkopuolelle jääneet 17-24-v., koettu hyvinvointi)
  3. Osallistuvien kansalaisten yhteiskunta (äänestysaktiivisuus, suora osallistuminen, kansalaisyhteiskunta, luottamus instituutioihin, avoin hallinto ja korruptoitumattomuus)
  4. Työtä kestävästi (työllisyysaste, taloudellinen huoltosuhde, valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus yhteiskuntapoliittisen tavoitteen mukaan, sairauspoissaolot, työtapaturmat, vaikuttamismahdollisuudet työtehtäviin, työtahtiin ja työnjakoon)
  5. Kestävät yhdyskunnat ja paikallisyhteisöt (työmatkan pituus, palvelujen saatavuus, kiinteän verkon laajakaistaliittymät, liikenteen kulkumuotojakauma, melualueella asuvien määrä)
  6. Hiilineutraali yhteiskunta (energian kokonaiskulutus energialähteittäin, uusiutuvan energian osuus energian kulutuksesta, kasvihuonekaasupäästöt Suomessa, kasvihuonekaasupäästöt/BKT)
  7. Resurssiviisas talous (luonnonvarojen kokonaiskäyttö, luonnonvarojen kulutus, puun kasvu ja poistuma, uusiutuvan energian osuus kokonaisloppukulutuksesta)
  8. Kestävät elämäntavat (asuminen: neliöt, energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt, henkilöliikenne: kilometrit, päästöt, ruoka: eri elintarvikepääryhmien kulutusmäärät, tutkimus- ja kehittämismenot, yhdyskuntajätteet)
  9. Luontoa kunnioittava päätöksenteko (uhanalaiset lajit, lintukannat: metsien pesimälinnut, soiden pesimälinnut, maatalousympäristöjen pesimälinnut, Itämeren tila, virkistys, tietoisuus)( http://www.findikaattori.fi/fi/kestavakehitys)

Lähteet

  • Jokinen, Pekka 2011. Ketkä toimivat ympäristöasioissa. Teoksessa Ihminen ja ympäristö. Toimittaneet Jari Niemelä, Eeva Furman, Antti Halkka, Eeva-Liisa Hallanaro ja Sanna Sorvari. Tampere: Tammerprint Oy, 401-406.
  • Lyytimäki, Jari & Hakala, Harri 2008. Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. 2. uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus.
  • Pohjola, Anneli & Särkelä, Riitta (toim.) 2011. Sosiaalisesti kestävä kehitys. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry.
  • Kuntalaki 10.4.2015/410
  • Verkkosivujen linkit tekstien lomassa.
Tutustu alan työkuviin!
Tarvitsetko koulutusta?

Joko osaat?

Näytä osaamisesi suorittamalla ympäristöhuollon ammattitutkinto!

Tutustu tarkemmin!