JÄTTEIDEN KÄSITTELY

Jätteiden hyötykäytön tavoitteena on hyödyntää niistä mahdollisimman suuri osa. Jätteiden hyödyntämisellä tarkoitetaankin sitä, että jätevirrasta otetaan talteen mahdollisimman paljon jätemateriaalia tai se pyritään hyödyntämään tehokaasti energiana.

Jätteiden hyötykäyttö

Asumisessa syntyvää ja sen kaltaista jätettä kutsutaan yhdyskuntajätteeksi. Yhdyskuntajätteestä hyödynnettiin Suomessa vuonna 2012 eri tavoin 60 prosenttia. Tästä hyödyntämisestä yli puolet oli jätteiden sisältämien materiaalien kierrätystä. Jätteiden määrä oli Suomessa vuonna 2013 yli 98 miljoonaa tonnia. Henkilöä kohden mitattuna tämä luku on Euroopan Unionin kolmanneksi korkein. Jätemäärät kuvaavat eri jäsenmaiden teollisuuden rakennetta ja Suomessa kokonaismäärää kasvattavat erityisesti kaivannaisjätteet (67 956 t), joiden määrässä Suomi on EU:n kärkiviisikossa. Kokonaisuudessaan jätteiden hyödyntämisaste jäi Suomessa vuonna 2013 vajaaseen 16% kiviainesten alaspäin painottamana. Kaatopaikalle sijoitettiin siis noin 84 % jätteiden valtakunnallisesta kokonaismäärästä

EU ja Valtakunnallinen jätesuunnitelma velvoittavat Suomea panostamaan jätteen syntymisen ennaltaehkäisyyn, kierrätykseen ja energiahyötykäyttöön paljon nykyistä enemmän. EU on asettanut sitovia tavoitteita jätteiden kierrätykselle, ja Suomi on sitoutunut näihin tavoitteisiin. Vuonna 2016 yhdyskuntajätteestä on kierrätettävä 50 % ja hyödynnettävä energiana 30 %. Rakennusjätteestä on kierrätettävä 70 % vuoteen 2020 mennessä. Yhdyskuntajätteen kierrätysaste on Suomessa alle EU:n keskiarvon. Euroopan komission vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa esitetään kierrätystavoitteiden muuttamista nykyistä haastavammiksi.

EU-tason yhteiseksi tavoitteeksi yhdyskuntajätteen uudelleenkäytölle kierrättämiselle asetetaan 65 % vuoteen 2030 mennessä ja pakkausjätteelle vastaavasti 75 %. Suunnitelmaan sisältyy myös sitova tavoite kaatopaikkajätteen vähentämisestä enintään 10 %:iin kaikesta yhdyskuntajätteestä vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi komissio ehdottaa muun muassa elintarvikehävikin vähentämiseen, muovin kierrättävyyteen ja biohajoavuuteen liittyviä tavoitteita sekä uusioraaka-aineiden ja orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön edistämiseen tähtääviä toimia. Lisäksi jätteen vähentämiselle, jätehuollolle ja kierrätykselle asetetaan uusiin direktiiveihin sidottuja tavoitteita.

Jätteiden hyötykäyttöä tulee tehostaa sekä raaka-aineiden kallistumisen että ympäristön hyvinvoinnin vuoksi. EU on ottanut jätedirektiivissään tiukan linjan: jätteiden synnyn ehkäisy ja hyötykäyttö ovat ensisijaiset toimenpiteet. Myös valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa ja jätelaissa etusijajärjestyksen ylin taso on luonnollisesti jätteen synnyn ehkäisy.

Valtakunnallisen jätesuunnitelman tulee toteuttaa jätelakia, jossa jätteen synnyn ehkäisy ja kierrätys ovat etusijajärjestyksen mukaisia ensisijaisia toimenpiteitä. Tulevassa jätesuunnitelmassa on jätedirektiivin mukaan esitettävä arvio jätemäärien kehityksestä tulevaisuudessa. Uudistettu jätelainsäädäntö kokonaisuudessaan sekä etenkin uusia keräys- ja käsittelyvelvoitteita luovat säädökset, muun muassa kaatopaikka- ja pakkausjäteasetus asettavat tarpeen arvioida jätemääriä ja jätteen koostumusta entistä tarkemmin

Materiaalihyödyntäminen

Materiaalihyödyntämisellä tarkoitetaan jätteiden sisältämän materiaalin, esim. juomatölkin metallikuoren, käyttämistä uusien metallituotteiden valmistuksessa. Tällöin käytetystä metallitölkistä valmistetaan ensin uusioraaka‐ainetta, josta puolestaan valmistetaan uusia tuotteita. Mikäli metallitölkki valmistettaisiin monen työvaiheen kautta: louhimalla ensin malmia maaperästä ja rikastamalla se metalliksi, kutsuttaisiin tällaisen metallin käyttöä neitseellisen raaka‐ aineen käytöksi.

Yhdyskuntajätteistä kierrätykseen ohjataan eniten paperia, kartonkia ja metallia. Kierrätykseen on mielekästä kerätä materiaaleja, joille on aitoa kysyntää ja markkinat, kuten paperille ja metalleille uusien paperi‐  ja metallituotteiden raaka‐aineina.

Jätteen materiaalihyödyntämistä edistetään siten, että tarjotaan mahdollisuus eri jätejakeiden erillään pitämiseen ja keräämiseen sekä velvoitetaan ihmiset lajittelemaan jätteensä. Jätteiden syntypaikassa, esim. kotona, tapahtuvaa erilaisten jätejakeiden erillään pitämistä ja oikeisiin lajittelupisteisiin toimittamista kutsutaan jätteiden syntypaikkalajitteluksi.

Vielä tänä päivänä kaikkia materiaaleja ei hyödynnetä uusien tuotteiden materiaaleina. Tällaista jätettä on esim. kotitaloudessa syntyvä muovijäte, jota ohjataan energiahyötykäyttöön.

 

Jätteiden käsittelymenetelmät

Biohajoavan jätteen anaerobinen käsittely eli mädätys

Mädätys on biohajoavan jätteen käsittelyprosessi, jossa mikrobit hajottavat orgaanista ainesta hallituissa hapettomissa olosuhteissa metaaniksi ja hiilidioksidiksi. Metaanista (60 – 70 til-% mädätyskaasusta) ja hiilidioksidista (30 – 40 til-% mädätyskaasusta) koostuvan biokaasun lisäksi käsittelyn lopputuotteena syntyy hydrolyysijäännöstä eli mädätettyä biomassaa. Mädätysprosessi tuottaa siis kahdella eri tavalla hyödynnettäviä lopputuotteita: biokaasu on polttokelpoinen kaasuseos ja mädätyksen biomassa voidaan (yleensä kompostoinnin jälkeen) käyttää viherrakentamisessa tai ns. lannoitteena eli maanparannusaineena.

Biohajoavan jätteen tuottaman metaanin määrä riippuu mädätettävän materiaalin hiilihydraattipitoisuudesta, kuiva-ainepitoisuudesta, orgaanisten yhdisteiden osuudesta kuiva-aineessa ja prosessiolosuhteista eli siitä, miten suuri osa orgaanisista yhdisteistä saadaan hajoamaan juuri metaaniksi. Hyviä biokaasun tuottajia ovat helposti biohajoavat ainesosat, kuten hiilihydraatit, proteiinit, rasvat, erilaiset lietteet ja lannat. Puun ja paperin sisältämät selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini hajoavat hitaasti, joten ne soveltuvat mädätykseen huonosti.

Biohajoavan jätteen aerobinen käsittely eli kompostointi

Kompostointikäsittely sopii sekä yhdyskuntajätevesilietteille, että muille biohajoaville jätelajeille. Kompostointi on aerobinen jätteidenkäsittelymenetelmä, jossa orgaaninen aine hajoaa mikrobiologisten reaktioiden avulla hapellisissa olosuhteissa stabiiliksi kiinteäksi lopputuotteeksi, hiilidioksidiksi ja vedeksi, mutta prosessin aikana tapahtuu reaktioita myös hapettomissa olosuhteissa. Noin 20-30 % orgaanisesta aineesta hajoaa kompostoinnissa. Kompostin kiinteä lopputuote on pitkälle hajonnutta humuksenkaltaista massaa, jota voidaan käyttää esim. viherrakentamiseen ja maisemointiin. Kompostoinnin etuna on, että se tuhoaa taudinaiheuttajia, pienentää kosteutta, tekee tuotteesta tasalaatuista ja helpommin käsiteltävää ja pienentää biohajoavan materiaalin massaa. Ennen kompostointia jäte, erityisesti yhdyskuntajätevesiliete, on voitu esikäsitellä esim. mädättämällä. Mädätys ei kuitenkaan tuolloin ole varsinainen kunnostus kompostointia varten, vaan sillä parannetaan laitoksen energiatasetta.

Kompostoinnin aikana lämpötila nousee hajoamisreaktion myötä jopa pastörointilämpötilaan, 50-70 C°. Taudinaiheuttajat tuhoutuvat, jos lämpötila on riittävän pitkään riittävän korkealla. Lämpötilan nousu voidaan varmistaa pitämällä komposti aerobisena mahdollisimman tehokkaasti. Tosin kompostoinnin aikana tapahtuu reaktioita myös hapettomassa tilassa.

Kompostointi voidaan toteuttaa eri tavoin, aumakompostointina tiivistetyllä pinnalla, erityyppisissä reaktorikomposteissa tai näiden yhdistelmänä. Jälkimmäisessä tapauksessa kompostoinnin nopea alkuvaihe, jolloin lämpötila nousee rajusti, tehdään usein ensin reaktorissa ja useamman kuukauden kestävä jälkikypsytys aumoissa. Aumakomposteja pidetään aerobisina kääntämällä aumoja koneellisesti riittävän usein. Joissakin laitoksissa on asennettu erilliset ilmastinputket kompostiaumojen tuuletusta varten. Aumakompostit voidaan myös kattaa haju- ym. haittojen vähentämiseksi.

Lietteen käsittelytavat voidaan jakaa kolmeen luokkaan: biologisiin, fysikaalisiin ja kemiallisiin. Yleisimpiä käsittelytapoja ovat biologiseen käsittelyyn kuuluvat kompostointi (aerobinen hajotus) ja mädätys (anaerobinen hajotus). Fysikaalista käsittelyä on esimerkiksi lietteen terminen kuivaus. Kalkkistabilointi ja esimerkiksi Kemicond-prosessi puolestaan lukeutuvat kemialliseen käsittelyyn.

Kompostointi on biologinen, hapellisissa olosuhteissa tapahtuva hajoamisprosessi. Se on Suomessa tällä hetkellä yleisin puhdistamolietteen käsittelymenetelmä. Kompostointi on suhteellisen yksinkertainen ja edullinen prosessi, jota on helppo hoitaa ja ylläpitää. Ennen kompostointia puhdistamolietteeseen sekoitetaan seosaineita, kuten turvetta tai haketta. Hajotuksen edetessä kompostoitavasta massasta vapautuu hiilidioksidia, vettä, ravinteita sekä lämpöenergiaa. Hyvin hoidetun kompostointiprosessin vapauttama lämpöenergia nostaa massan lämpötilan n. 55 °C:een, joka riittää massan hygienisoimiseen.

Lietteen mädätys on hapettomassa tilassa tapahtuva prosessi. Se voidaan suorittaa termofiilisesti tai mesofiilisesti. Termofiilisessä mädätyksessä lämpötila nousee 50–55 °C:een, kun taas mesofiilisessä mädätyksessä lämpötila pysyy välillä 31–34 °C. Termofiilinen mädätys on mesofiilistä nopeampi prosessi ja siinä pystytään tuhoamaan taudinaiheuttajia tehokkaammin. Mädätyksessä syntyy energiapitoista kaasua, joka on pääosin metaania. Tämä voidaan käyttää hyväksi ja tehdä siitä sähköä, lämpöä tai kumpaakin. Mädätyskaasua käytetään nykyisin myös biokaasuajoneuvojen polttoaineena joillakin paikkakunnilla. Mädätyksessä osa orgaanisista haitta-aineista hajoaa. Mädätetty liete tulee jatkokäsitellä ennen sen hyötykäyttöä tai loppusijoitusta. Joissakin tapauksissa se hygienisoidaan, kuivataan ja käytetään lannoitteena, usein mädätetty liete kompostoidaan ja käytetään viherrakentamiseen. Noin 48 % Suomessa syntyvästä puhdistamolietteestä mädätetään. Valtaosa Suomessa mädätettävästä lietteestä mädätetään mesofiilisesti.

Lietteenkäsittelyn lopputuotteita käytetään Suomessa tällä hetkellä lähinnä viherrakentamisessa. Jos ajatellaan lietteen ravinteiden kierrättämistä ja niiden pääsyn vesistöihin ehkäisemistä, voidaan myös tämän käytön katsoa olevan hyväksyttävää. Jotta ravinteet saataisiin paremmin hyötykäyttöön, olisi kannattaisi pohtia lietetuotteiden tuotteistamista siten, että niiden sisältämät ravinteet tulisivat kierrätykseen ja korvaisivat teollisia kasvinravinteita. Lietteistä ja biojätteistä saatavan materiaalin käyttö riippuu sen alkuperän sijainnista sekä alueen elinkeinoelämästä.

Lietetuotteet voidaan jakaa niiden käyttökohteiden mukaan seuraavasti:

Maanparannusaineet

  • kompostimulta

Lannoitetuotteet

  • tuotteistetut lannoitteet (kiinteät tai nestemäiset)
  • tuhka

Teollisuuden raaka-aineet

  • tuhka, esim. sementtiteollisuuteen

Kompostimulta käytetään lähes kokonaan viherrakentamiseen niin rakentamishankkeissa kuin puutarhoissa. Biokaasulaitosten mädätettä käytetään jatkokäsittelyn kautta ravinteena maataloudessa. Jatkokäyttöön vaikuttavat lainsäädäntö sekä kuljetuksesta ja levityksestä aiheutuvat kustannukset. Puhdistamolietteen ja biojätteen poltossa syntyvän tuhkan fosfori on liukoisessa muodossa ja sopii lannoitetuotteeksi tiettyihin kohteisiin. Typpi poistuu polton aikana, joten poltossa syntyvä tuhka on pelkästään fosforilannoite. Sen on todettu soveltuvan metsälannoitteeksi.

Kierrätys on yleisnimitys prosessille, jossa pyritään uudelleenkäyttämään jo käytössä olleita materiaaleja. Muovien kierrätyksessä on kyse koko prosessista, jossa muovit ensin kerätään (logistiikka), sitten käsitellään sopivaan muotoon (lajittelu) ja tämän jälkeen joko uusiokäytetään materiaalina (materiaalikierrätys) tai hyötykäytetään energiana (poltto). Yleisimmillä muoveilla on oma materiaaliluokitus, joka näkyy alla olevassa taulukossa. Tätä luokitusta voidaan käyttää kerättäessä muoveja kierrätystä varten.

Muovin esikäsittely materiaalihyötykäyttöä varten

Muovit ovat öljypohjaisia raaka-aineita, jotka voidaan kuumentamalla työstää uudelleen tuotteiksi. Muovin materiaalikierrätys perinteisillä lajittelu- ja granulointimenetelmillä edellyttää hyvää ja tasalaatuista muoviraaka-ainetta, joina monesti pidetään lähinnä muovinvalmistuksen sivutuotteita ja muita laadultaan jäljitettäviä teollisuuden muovijäte-eriä. Hyvälaatuinen käytetty muovi murskataan ja granuloidaan, minkä jälkeen se on käytettävissä muovin valmistusprosessissa neitseellisen raaka-aineen tavoin.

Huonolaatuinen muovi vaatii murskauksen jälkeen ensin pesun ja kuivauksen, ennen kuin se voidaan kuumentaa ja granuloida. Koska murskatun muovin pesu on kallista ja kuivaus vie energiaa, likaisen muovin käyttö kierrätyksessä on Suomessa hyvin vähäistä ja huonolaatuisemmat muovit toimitetaan murskattuina pääasiassa Kaukoitään pestäväksi ja hyötykäytettäväksi.

Muovin kierrätys

Pakkausmuovin kierrätys on monivaiheinen prosessi. Materiaalista jalostetaan raaka-ainetta, jota teollisuus käyttää uusiomuovituotteiden valmistamiseen. Näitä ovat esimerkiksi muovijätesäkit, -pussit, -putket ja –levyt. Muovipakkauksista voidaan valmistaa erimuotoisia ja -pituisia profiileja, joiden käyttöikä on yli 50 vuotta. Profiileista valmistetaan esimerkiksi ulkokalusteita, lautoja, aitoja, liikenne- tai meluesteitä, laiduntolppia sekä sahapukkeja.

Muovia esiintyy runsaasti eri jätevirroissa ja –jakeissa:

  • Yhdyskuntajäte (muovi pääosin pakkauksia)
  • Energiajätteen muovit
  • Pantilliset muovipullot, tulevaisuudessa myös muut erilliskerättävät muovipakkaukset
  • Maatalouden ja turvetuotannon muovijätteet
  • Rakennus- ja purkujäte
  • Sähkö- ja elektroniikkaromu
  • Romuajoneuvot
  • Teolliset sivuvirrat, hylky
 PET-juomapullojen kierrätys

PET-pullo on tuttu jokaiselle virvoitusjuomien ostajalle. Verrattuna vanhoihin lasisiin limsapulloihin PET-pullot säästävät energiaa sekä kuljetuksissa panimoilta kauppoihin että kaupasta kotiin. PET-pullo on ainoa juomapakkaus, jonka kierrätys hoidetaan kokonaan täällä. Esimerkiksi alumiinitölkit lähetetään Saksan tai Iso-Britannian sulattamoihin. Maailmassa on kaksi yritystä, jotka pystyvät tekemään kirkkaita muovipulloja sataprosenttisesta uusiomuovista ja toinen yrityksistä sijaitsee Suomessa.

Palautetut kierrätysmuovipullot paalataan ja toimitetaan kierrätykseen. Kirkkaista pulloista tehdään uusia pulloaihioita eli preformeja tai muovituotteiden raaka-ainetta. Värillisistä pulloista tehdään mm. fleecekangasta, reppuja, jalkineita, sateenvarjoja ja kännyköiden osia.

Kierrätetyistä PET-pulloista ei mene mitään kaatopaikalle. Pulloista tehdään uusia aihioita eli preformeja panimoteollisuudelle. Kierrätys-PETistä 70 – 80 prosenttia menee vientiin mm. tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi. Polyeteenin (PE) ja polypropeenin (PP) seoksesta valmistetuista korkeista tehdään mm. lokasuojia, kompostoreita ja muovilankkuja. Etikettejä ei voi hyödyntää materiaalikierrätyksessä, mutta niistä saadaan polttamalla energiaa.

Kartonki viedään ekopisteestä kartonki paalattavaksi välivarastoon. Sieltä paalit kuljetetaan raaka-aineeksi kartonkitehtaalle. Tehtaassa kartongista irrotetaan kartonkikuitu sekä muovi- ja alumiinipinnoitteet toisistaan. Kuidusta irrotettu pinnoite on pääosin muovia. Pinnoite kuivataan ja viedään voimalaitokseen energiahyödynnettäväksi. Osa kartonkipakkausten sisältämästä alumiinipinnoitteesta erotellaan ja kierrätetään raaka-aineena uusiin tuotteisiin.

Kierrätyskartongin käyttökohteita ovat esimerkiksi aaltopahvin raaka-aineet, pakkauskartongit, kirjekuoret, laminaattipaperit sekä monenlaiset hylsyt.

Pahvi viedään paalattavaksi välivarastoon, josta se kuljetetaan paaleissa raaka-aineeksi kartonkitehtaalle. Kartonkitehtaassa pahvista poistetaan esikäsittelyssä vieraat materiaalit, kuten teipit, niitit yms. Tämän jälkeen siitä valmistetaan massaa, josta puolestaan tehdään kierrätyspahvia.

Kierrätyspahvista valmistetaan mm. hylsyrullia ja aaltopahvia.

Lehdet ja muu keräyspaperi päätyvät uuden paperin raaka-aineeksi. Keräyspaperista tehdään uutta paperia nopeammin ja vähemmällä energialla kuin metsästä kaadetusta puusta. Paperikuituja voidaan kierrättää useita kertoja, parhaimmillaan samat kuidut kiertävät Euroopassa uusiopaperin raaka-aineena keskimäärin 3,5 kertaa. Kun kuituja ei enää voida käyttää paperin valmistuksessa, ne hyödynnetään energiana. Bioenergian poltosta jäävä tuhka hyödynnetään lopuksi esimerkiksi maanrakennuksessa tai metsämaan lannoitteena.

Keräyspaperia käytetään uusiopaperin raaka-aineena. Pääasiassa siitä tehdään sanomalehti-, luettelo- tai pehmopaperia, kuten wc-paperia, talouspaperia ja paperinenäliinoja. Keräyspaperista tehdään kirjekuoria ja postituskoteloita. Puiden istuttajat tuntevat hyvin keräyspaperista valmistettujen taimisuojien edut. Sanomalehdestä valmistetun lämmöneristeen, eristevillan, kysyntä on kasvussa. Keräyspaperista valmistetaan kaula- ja korvakoruja sekä käsilaukkuja.

Tietosuojamateriaali kuljetetaan valvottuun käsittelylaitokseen, jossa siitä murskaamisen ja silppuamisen jälkeen valmistetaan pehmopaperin raaka-ainetta teollisuudelle. Prosessin päätteeksi asiakkaalle toimitetaan tarvittaessa tuhoamistodistus.

Lasipakkausjätteestä tehdään uusia lasipakkauksia eli lasipulloja ja -purkkeja. Lasia voidaan kierrättää rajattomasti uusien pakkausten valmistukseen ilman, että sen laatu tai puhtaus heikkenee. Rinki-ekopisteestä lasipakkausjäte kuljetetaan välivarastoon, joita on Suomessa 38. Oikein lajiteltu ja laatuvaatimukset täyttävä lasi kuljetetaan välivarastosta satamaan ja sieltä edelleen Britteihin, käytettäväksi uusien lasipakkausten valmistuksessa.

Huolellinen lajittelu ohjeiden mukaan on tärkeää. Lasin keräysastiaan tulisi palauttaa ainoastaan lasipulloja ja -purkkeja, jotka sopivat kierrätykseen (ns. elintarvikelasia). Kerätyn materiaalin joukossa ei saa esimerkiksi olla terveydenhuollon lasimateriaalia, keramiikkaa, posliinia, lämpöä kestävää lasia (kuten lasisia uunivuokia) tai taso-, peili- ja ikkunalasia. Tämä laadultaan kierrätykseen kelpaamaton materiaali voidaan hyödyntää maarakentamisessa, esimerkiksi kenttä- ja tierakenteissa (esim. vaahtolasi). Maanrakennuskäyttöä ei kuitenkaan luokitella kierrätykseksi.

Noin puolet uusien metallituotteiden valmistukseen käytetyistä raaka- aineista tulee kierrätyksen kautta. Metallin laatu ei huonone kierrätyksessä, ja sitä voi kierrättää lähes loputtomiin.  Keräysmetalliromun kierrättäminen sulattamalla uudelleen metalliksi on tyypillisin toimenpide. Tuotannossa osa metalliromusta hyötykäytetään heti ja osa materiaalista poistuu kierrosta hävikkinä. Yksinomaan keräysromumetallin kierrätyksen kautta tuotantoon tulevalla metallilla ei metallien kysyntää voida kokonaan kattaa, joten malmien käyttö metallien valmistuksessa tulee jatkumaan.

Keräysmetalliromut voidaan luokitella syntytapansa perusteella ns. omaksi romuksi, tuotteen valmistusromuksi ja lopputuoteromuksi. Näistä ensin mainittu on metallien valmistuksen yksiköiden sisäistä romua, joka palautuu valmistusprossessin alkuun. Valmistusromu syntyy, kun tuotteen valmistukseen käytetyistä metalleista osa jää hukkapaloina, sorvauslastuina yms. romuksi. Viimeksi mainittu romulaji syntyy metalleja sisältävien tuotteiden tai tuotteen osien poistuessa käytöstä vanhentuneina ja käyttökelvottomina.

Teräs- ja alumiinipakkausjäte toimitetaan koti- ja ulkomaisen metalliteollisuuden raaka-aineeksi. Kierrätysmetallista valmistetaan sekä uusia metallipakkauksia että muita metallituotteita, kuten polkupyörän runkoja, lapioita ja autojen osia.

Puun käyttö lastulevyn valmistuksessa

Lastulevyn valmistuksessa käytetään Suomessa puuhaketta tai sahanpurua, joita syntyy sivutuotteina sahateollisuudesta. Myös sekalaista jätepuuta voidaan käyttää lastulevyn raaka-aineena, mutta se ei sellaisenaan sovellu lastulevyn valmistusprosessiin, vaan sitä on muokattava vastaamaan laadultaan sahateollisuuden sivutuotteiden laatua. Lastulevystä noin 90 % on haketettua puuta ja 10 % liimaa ja muita sidosaineita.

Puukomposiitin valmistus puujätteestä

Puukomposiitilla tarkoitetaan tuotetta, johon on seostettu sekä puuta että muuta materiaalia. Muuna materiaalina käytetään yleisesti muovia ja markkinoilla on useita puu-muovikomposiittituotteiden tuottajia, jotka tuottavat etenkin lautoja ulkorakenteita varten. Puukomposiitin, joka sisältää sekä puuta että muovia, raaka-aineena voidaan käyttää sekä neitseellistä että kierrätettyä puuta ja muovia.

Puun hyödyntäminen energiana

Puujätteen käsittelyvaihtoehtoon myös sen hyödyntäminen energiana. Tyypillinen kierrätyspuumursketta käyttävä voimalaitos on teollisuuden monipolttoainekattila, jossa kierrätyspuumursketta poltetaan yhdessä muiden kiinteiden polttoaineiden kuten metsäbiomassan, turpeen ja kivihiilen kanssa. Kierrätyspuumursketta käyttämällä voimalaitokset voivat vähentää ja korvata turpeen ja kivihiilen käyttöä.

Polttokelpoisella jätteellä tarkoitetaan yhdyskuntajätteestä koostuvaa kierrätyskelvotonta palavaa jätettä, kuten muovia, tekstiilejä, vaippoja, likaista hyötykäyttöön kelpaamatonta paperia ja pahvia, pölypusseja, styroksia, lemmikkien kuivikkeita sekä muuta jätettä, joka on polttokelpoista jätteenpolttolaitoksessa. Jäte poltetaan ja siitä saadaan energiaa, jota käytetään esimerkiksi sähkön ja lämmön tuottamiseen sekä prosessihöyryn ja -lämmön tuottamiseen. Jätteen poltosta tulee tuhkaa, josta osa on ns. pohjatuhkaa, joka voidaan sijoittaa kaatopaikalle. Osa tuhkasta on ns. lentotuhkaa, joka on käsiteltävä vaarallisena jätteenä. Poltosta tulevat savukaasut on myös puhdistettava ja siitä syntyvä jäte käsiteltävä.

Keräyksen jälkeen energiajae murskataan ja kuljetetaan laitokselle hyödynnettäväksi. Energiajakeesta tehdään kierrätyspolttoainetta, jota hyödynnetään energiantuotannossa. Energiajakeessa valmistetaan siis rinnakkaispolttolaitoksiin kierrätyspolttoainetta, jolla korvataan fossiilisia polttoaineita. Energiajaetta ovat lähinnä elintarvikepakkaukset (muovipullot, -pussit, -rasiat), kertakäyttöastiat, pesuainepullot ja –pakkaukset, styrox, likaantunut tai märkä paperi ja pahvi sekä muovipintaiset tai vahatut paperi- ja pahvipakkaukset.

Tuottajavastuunalaiset vaaralliset jätteet (esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkaromu sekä paristot ja akut) on toimitettava tuottajien niille järjestämiin vastaanottopaikkoihin. Lääkejätteet on toimitettava apteekkiin, joka on sopinut niiden vastaanottopaikan järjestämisestä kunnallisen jätelaitoksen kanssa tai kunnallisen jätelaitoksen niille osoittamaan paikkaan.

Suomessa on useita vaarallisten jätteiden käsittelyyn ja hyödyntämiseen erikoistuneita yrityksiä. Merkittävin on valtion, kuntien ja teollisuuden yhdessä omistama Ekokem Oy Ab Riihimäellä. Ekokem Oy Ab pystyy vastaanottamaan kaikkia tavallisimpia vaarallisia jätteitä koko maasta.

Muut Suomessa sijaitsevat vaarallisten jätteiden vastaanottolaitokset ovat yleensä erikoistuneet vain tiettyjen vaarallisten jätteiden käsittelyyn. Lisäksi teollisuus käsittelee itse merkittävän osan tuottamistaan vaarallisista jätteistä.

Jätteen loppusijoitus

Jätelain etusijajärjestyksen mukaisesti kaatopaikoille ei tulisi sijoittaa hyödyntämiskelpoista jätettä. On sekä kannattavaa että ympäristölle hyödyllistä hyödyntää jäte sen sijaan, että se loppusijoitetaan kaatopaikkarakenteeseen. Kaatopaikka-asetuksessa kaatopaikat luokitellaan vaarallisen, tavanomaisen ja pysyvän jätteen kaatopaikoiksi, joihin voidaan hyväksyä vain kunkin luokan mukaista jätettä.

Tutustu alan työkuviin!
Tarvitsetko koulutusta?

Joko osaat?

Näytä osaamisesi suorittamalla ympäristöhuollon ammattitutkinto!

Tutustu tarkemmin!